30.3.06

Ruskeasta rätistä koriksi

Sisäinen perfektionistini ei ole kyennyt bloggaamaan, koska aina vaan on pimeää ja möhnäistä eivätkä valokuvat onnistu ja plääh. Sitä on liikkeellä.

Ruskeista villalangoista valmistui tällainen:


Pyörittyään aikansa pesukoneessa, se jalostui varsin käyttökelpoiseksi esineeksi. Siinä voi näet säilyttää sävyyn sopivia punaisia lankoja. Siis käsityökori on vimpaimen nimi.


Lankana netistä ostettu pussillinen kahta erilaista ruskeaa villalankaa yhtaikaa ja koristeena punaista ohutta pirkka-lankaa, kaksinkertaisena sekin. Vielä jäi ruskeita johonkin pieneen nyssäkkään ja samassa pussissa oli luonnonväristäkin, josta on tarkoitus myöhemmin tulla vihreää.

Muut speksit: Luodaan monta silmukkaa, n. 150 taisi olla tässä. Reunaan pari kerrosta aina oikein, jonka jälkeen neulotaan pyörönä oikeaa niin kauan kuin huvittaa. Raitoja tein kun kyllästyin välillä. Pohjan reunaan tehdään yksi kerros nurjaa, jonka jälkeen kavennetaan pohja ympyräksi. Kahvoja varten poimitaan yläreunasta sopiva määrä (tässä 11) silmukoita. Neuloin kahvat 1o1n joustinta ja sitten kiinnitin silmukoimalla toisesta päästä kiinni. Yläreunaan, kahvoihin ja pohjan reunan nurjaan kerrokseen virkataan punaisella kerros kiinteitä silmukoita (tai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään, en ole virkannut aikoihin).

Tarkkaavaisimmat ovat jo tähän mennessä huomanneet että valmiin korin alareunassa ei näy mitään punaista raitaa. On se siellä. Pohjassa, noin sentin päässä reunasta. Ei siis kannata kaventaa pohjaa liian nopeasti. Olkoon. Toimiva kori se on noinkin. Puolustuksekseni sanottakoon että pohja kyllä näytti sopivammalta ennen huovutusta.

Kissat tietysti rakastavat koria. Kaikki esineet joihin voi mennä sisään, ovat ihania. Samoin kaikki esineet jotka ovat villaa. Voitte vain kuvitella miten ihana on villainen esine, jonka sisään voi mennä...

24.3.06

Arkistojen aarteita, osa 1

Varoitus. Sisältää paljon kuvia.

Sain vihdoin käytyä läpi äidiltä tuodut tavarat. Kuvasin sieltä sellaisia töitä joista muistui mieleen asioita. Sieltä löytyi mummon tekemiä valmiita ja keskeneräisiä töitä ja kaikenlaisia lankanyssäköitä. Mummo oli kova tekemään käsitöitä ja teki uskomattoman kaunista jälkeä. Hän se minutkin opetti neulomaan.

Aluksi näin maaliskuussa punaisia löytöjä.


Muistatteko ne sellaiset puolitoistametriset pipot. Tuo raidallinen oli sellainen, ala-asteella. Muistan kun minulta katosi hiuslenkki pipon sisään. Mummo on näemmä alkanut purkamaan sitä ja aloitanut kirjoneulelapasia. Tekisi mieli jatkaa, mutta en taida yhtä siistiä käsialaa saada - ei kukaan taida. Tuon kauniin kuvion voisin kyllä kopioida, ehkä ensi talveksi.


Reunapitsiä, herkullisen väristä. Tuota kuviota taisi aikanaan olla monen pyyhkeen reunassa. Mummon tekemää tämäkin kai.


Muistaako kukaan näitä? Tällaisia liinoja meillä oli erivärisiä, mummo teki jokaiselle pöydälle omansa. Mustalla kivipöydällä taisi olla juuri tämän värinen.


Pannulappu kai. Tämä muistuttaa jotenkin sellaisesta pölyrätistä, jolla pyyhittiin kaikki nurkat, suihkutettiin Plediä ja se haisi! Niitä rättejäkin taisi olla siellä äidin jemmassa, mutta ne jäivät toistaiseksi sinne.


Ja viimeisenä arkistojen aarteista ainoa itse tekemäni jonka kehtaan näyttää. Elämäni ensimmäinen itse tehty sukka. Se on puhkikulunut ja pariton, mutta muistan sentään kuinka sain aikanaan koulussa näistä sukistani kympin!

20.3.06

Punaista lankaa

Terveisiä Turusta!
Melkein jäi murre päälle.
Kävin käsityömessuilla muutamien muiden neulebloggaajien tavoin, vaikken kyllä muita kuin Ninnin siellä tavannutkaan. Enkä ostanut yhtään lankaa! Enkä hahtuvaa ;) Täytyy kyllä kokeilla sitä vielä uudestaan, kiitos neuvoista!


Punaisena lankana esittäytyy tässä taannoisen värjäykseni tuloksia. Vasemmalta oikealle alunperin luonnonvalkoisia Nallea, Floricaa ja tuntematonta sekoitelankaa jonka dippasin väriin vain hetkeksi. Valaistus on kaamea, koska en ehtinyt kotiin ennen pimeää. Piti näet käydä kampaajalla, värjäyttämässä hiukset... Punaisiksi! Taitaa nyt mennä vähän liian pitkälle tämä Project Spectrum. Tätä vauhtia kesäkuussa minulla on sininen tukka...


Vaikka todisteet usein osoittavat päinvastaista, saan minä joskus jotain valmiiksikin. Nämä siitä neljännestä itsevärjätystä langasta neulotut sukat matkaavat pikku-Sallan jalkoihin Helsinkiin. Vaaleanpunaiset, tietenkin.
Niin ja mummo sai ranteenlämmittimen (yhden vain, kyllä, hänellä on toinen käsi kipeä) uusimmasta Interweave Knitsistä, mutta unohdin kuvata sen.

Tulossa: Jotain ruskeaa. Ja vähän punaista.

17.3.06

Hahtuvaa! - Not!

Hahtuva ei taida olla mun juttuni. Tai sitten on. En oikein osaa sanoa.

Yritin tehdä jotain epämääräistä myttyä, kun olin kerran hahtuvaa joskus kokeilumielessä hankkinut. Silmukoita luodessa pidin hyyvin varovasti kiinni langasta (tai siis hahtuvasta), silti se katkesi muutamaan kertaan. "Ei tästä mitään taida tulla, yritän silti tämän pienen mytyn tehdä vaikka väkisin."

Alan neulomaan, hitaasti, mutta vähitellen uskallan lisätä vauhtia. "Nythän tämä sujuu, hahtuva on kivaa, neulon vaikka mitä tästä vielä." Ei. Lanka katkeaa heti jos kiristää tahtia.

Mytystä on tulossa ihan väärän kokoinen. Purkuun. Lanka katki useasta kohden.

Luon uudet silmukat ja alan neulomaan. Vähitellen alkaa sujua. Paitsi että joka kerta kun lisään tahtia, lanka katkeaa. Samoin joka kerta kun käännähdän esim. puhumaan miehelle tai komentamaan kissoja, vedän lankaa ja se katkeaa. Lanka katkeaa myös kun nousen välillä tuolilta. Tai vilkaisen televisiota.

Mies menee nukkumaan ja kissat saunan lauteille jälkilämpöön. Televisiosta loppuu ohjelma ja suljen sen. Istun ihan hiljaa paikallani ja neulon pitkän pätkän. Kunnes mies huutelee nukkumaan ja nousen jälleen tuolilta. Lanka katki. Menen nukkumaan. Mytty on edelleen kesken.

Lopputulos: Hahtuvaa voi neuloa, mutta sen on tapahduttava yksin tyhjässä huoneessa eikä saa koskaan tulla vessahätä kesken neuleen. Huoh. (Tai sitten olen surkea ja liian kärsimätön ja kiskon lankaa kiekolta liian kovaa.)

12.3.06

Ympäri käydään, yhteen tullaan

Värjääminen on kivaa! Tosin odotin väripakkauksen perusteella vähän viileämpää punaisen sävyä, mutta on tuokin ihan mukava. Nyt on sitten kasa keskenään sointuvia lankoja, eikä harmainta (tai punaisinta) hajua mitä niistä tekisi. Jonkun huivin? Taas? Ovatko mun lankani rikki kun ne aina haluavat huiviksi?


Suoritimme inventaariota äidin kätköissä ja sieltä löytyi mm. nämä kaksi puseroa jotka olen joskus muinoin tehnyt. Jämälankaraitoja ja mohairpalmikkoja, eivätkös tuollaiset taas ole pinnalla? Joko olen valtavasti aikaani edellä tai sitten se on totta mitä sanotaan: kaikki tulee uudestaan muotiin kun tarpeeksi kauan odottaa.



Näiden lisäksi kätköistä löytyi säkkikaupalla lankaa, keskeneräisiä neuleita, epämääräisiä nyssäköitä ynnä muuta toistaiseksi tunnistamatonta. Inventaario on vielä pahasti kesken, joten siitä lisää myöhemmin. Joukossa näytti ainakin olevan todellisia helmiä samoin kuin järkyttäviä takaumia 70-80 -luvuilta. Että tällaista lankamäärän "vähennystä"...

10.3.06

Viikonloppusuunnitelmia



Hukassa olleet lankani saapuivat vihdoin, ja vaaleanpunainen pääsee heti uusien tyttövauvojen asusteisiin. Punaisella värillä värjään kaikki epämääräiset valkoiset mytyt. Välillä pitää myös huilata: syödä vaaleanpunaisia karkkeja (urheasti söin pussista jo kaikki vääränväriset, siksi niitä on noin vähän) ja siemailla rosé-viiniä.

8.3.06

Lahjuksia ja mullanvaihtoa

Villasukka lähetti LANKAA! Oi mä rrakastan ihmisiä jotka lähettää mulle LANKAA!

Olin kuullut tuosta Eskimosta, mutten ikinä nähnyt livenä. Se on Ihanaa! Mies saa ehkä sittenkin sen "täydellisen pipon" vielä tämän talven lumille. Tai ensi talven. Mä olen hidas.
Oranssista puuvillalangasta... hmm... Tunnen erään joka pitää kovasti oranssista...
Ja tuon vihreän Lett-Lopin mä aion ihan vaan syödä, koska se on niin herkullinen. Vihreäthän ovat vihanneksia, joten sen pitäisi olla myös terveellistä.
Kaunis kiitos ihanasta paketista!

Pojat olivat myös järjestäneet mulle pikku yllärin. Valtaisa rahapuu oli pitkin pituuttaan lattialla ja multaa kaikkialla. Kissat tietenkin täysin viattomia.

"Ihan tosi, se oli jo tossa lattialla, kun mä saavuin paikalle. Mä vaan seison tässä vieressä vahtimassa ettei kukaan tuhoa johtolankoja."

Tietääkö kukaan miten ulkona jäässä olevasta multasäkistä saa otettua multaa kukkaruukkuun?

7.3.06

Tarttuva tauti

Kohta Helsingin Sanomissakin neulotaan.

PS. Jos neuloo viininpunaista niin eikö kuulukin samalla juoda punaviiniä?

5.3.06

Vaaleanpunaisia unelmia

Punaisen maaliskuun kunniaksi tässä poseeraavat (toiseksi) ihanimmat lankani:
Rowanspun 4-ply. He(kin) tahtovat huiviksi. Mutta pitää kuulemma löytyä joku oikein täydellinen pitsihuivimalli, ennen kuin heitä saa edes ruveta kerimään.

Täydellisyyttä odotellessa, tässä ihan tavallinen kaulahuivi vaaleanpunaisesta 7-veljestä jättiraidasta. Kaveri halusi juuri tuosta langasta ja ihan tavallisen, joten tein työtä käskettyä. Paitsi ettei tuo ole tavallista joustinta, kun se on niin tylsää, vaan joka toinen kerros on 1o, 1n ja joka toinen 3o, 3n, miksikä sitä nyt sitten kutsutaankaan.

Myyttikin haluaa osallistua maaliskuun teemaan vaaleanpunaisella nenällään:
Myytti on kunnostautunut neuleapulaisena. Hän on koko päivän istunut vieressäni (melkein sylissä!) ja tuijottanut (ja syönyt) langanpäitä, etteivät ne vaan pääse karkaamaan. Duktig pojke!

1.3.06

Kevään uudet tuulet

Helmikuu saatiin sitten pulkkaan, hamstereineen ja olympialaisineen. Tosin yritän nyt vielä pudotuspelin myötä pidättäytyä nykyisessä lankavarastossani. Olen nimittäin saanut eräiltä tahoilta (hei, kulta!) kuulla, että minulla on edelleen liikaa lankaa. Olen kyllä antanut ko. tahojen ymmärtää että toisilla on enemmän, mutta se logiikka ei purrut.

Koska olen näemmä jäänyt koukkuun myös kaiken maailman projekteihin, bongasin tuolta ulkomaan ihmemaailmasta Project Spectrumin, eli värien tutkiskelua luovien asioiden kautta. Maaliskuun väreinä ovat pinkki ja punainen.

Värit ovat muutenkin pohdituttaneet minua viime aikoina, joten tulee olemaan mielenkiintoista ottaa niitä käsittelyyn yksi kerrallaan. Ehkä siniseen ja/tai vihreään kuukauteen mennessä olen selvittänyt myös mikä siinä turkoosissa on niin omituista.

Vaaleanpunaista onkin jo valmiiksi puikoilla, puseroni on punainen, samoin silkkiset sohvatyynyn päälliset, joita pojat ovat vähän maistelleet. Pari punaista tilkkuakaan ei olisi pahitteeksi. Ehkä lisään valikoimaan viikonloppuna hiukan punaviiniäkin. Teemaväri ei ole lainkaan hassumpi idea...