Eh tuota...

Tiedättehän, miten amerikkalaisissa neuleohjeissa lukee aina huolellisesti: "Join to knit in the round, being careful not to twist stitches." Ja miten niistä neuloessa aina vähän naurahtaa, että en mä nyt onneksi noin tyhmä ole.

Kunnes...

Että tuli sellainen pipo sitten tällä kertaa. Ei kuvia.

Vedonlyöntiä:
Jos on neljä mallikertaa Zetoria tehtynä kaksinkertaisesta Merinosilkistä, niin valmistuuko se lauantaiksi lahjapakettiin?

Laukku, ja kuinka se tehdään

• Saadaan päähänpisto: nyt tarvitaan uusi laukku, Nyt Heti!

• Mennään kangaskauppaan, ostetaan kangasta, huomataan kaupassa kahvat, napataan nekin mukaan.

• Kipitetään kaverin kämpälle, säädetään kaikenlaista, leivotaan pari kakkua.

• Keksitään jostain vanhasta lehdestä laukulle muoto, leikataan noin suunnilleen sinnepäin.

• Mietitään, tarttisko vuorin, tarttis varmaan, kaivetaan jostain valkaisematonta puuvillaa vuoriksi.

• Keksitään että tarttetaan taskut. Tehdään taskut.

• Ommellaan koko hökötys kasaan. Kiinnitetään kahvat.

• Ihastellaan huolella, laitetaan laukku täyteen kamaa.

• Tehdään kaverille samalla vauhdilla oma.

Kuvassa vilahtavat myös Ison Gnun arvontapalkintona lähettämät siniset puuvillalangat. Ne haluavat kuulemma osallistua puuvillatilkkujuttuun. Paketissa oli myös mittanauha ja suklaata, mutta ne tapansa mukaan katosivat johonkin. Kaunis kiitos, Iso Gnu!

Okra

Oi miksi mä en sekoittanut tätä väriä samalla enempää?
Näen sieluni silmin ison ja ohuen pitsihuivin. Jotain ekstraspesiaalia, minulle. Vaikken kyllä "oikeasti" pidä lämpimistä väreistä. Olen tainnut saada lanka-auringonpistoksen.

Mutta enhän mä edes pidä violetista

Kehräsin pätkän, näytenöttösen.
Suunnilleen puolet merinoa, puolet tavislampasta.
Tätä tulee lisää, toimiva yhdistelmä.
Ainoa vaan tosiaan se etten yhtään pidä violetista. Vai pidänkö salaa sittenkin?


Mitään en o neulonu. Yskittää, ei vaan jaksa keskittyä.
Keksin kuitenkin loistavan idean Täydellisestä Pitsihuivista lahjaksi. Sinistä Grignascon Merinosilkkiä, yksinkertaisena, sellainen iiiso suorakaide, joku ihan yksinkertainen pitsikuvio, melkein moderni. Jos nyt vaikka aloittais ensin kerimällä sen merinosilkin...

Vappulöytöjä

Taas kannatti käydä jokavappuisella kirpputorilla. Löytyi kasa kankaita, vanhanaikaisia ja käyttökelpoisia. Helmenä joukossa tämä herkullisen värinen essu, jota luulin ensin vain kangaspalaksi, onneksi tarttui mukaan. Äidin ostaman kattilan sisällä oli vielä toinen yllätys, sellainen työtakki, siivoustakki, millaisia mummolla ainakin oli ennen. Melkein tekisi mieli tehdä itselle sellainen myös. Jos sitten vaikka tulisi siivottua...


Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: Tällaista olen aina halunnut!
Setä kirppiksellä arveli että tokkopa tiedän mikä moinen härveli on. Kelpo vyyhdinpuut, eikä maksanut paljoa. Mies lupasi vähän hioa ja siistiä, kesän ensimmäinen tuunausprojekti.