Pervolanka iskee jälleen

Sen täytyy olla tämä turkoosi lanka. Ihan viattomasti nytkin tein putkisukkia lasten koossa, mutta kun ne ovat tuollaisia pitkulaisia...

Huomasin muuten samantapaiset mutta pinkit Helminallella. Lienevätkö kesymmät?

Tulipahan väsättyä

Tällainen möhkö tästä sitten tuli:


Kuvassa siis omituinen möhkäle olympiatyöni Möbius-huivi. Langoista puolet jäivät kaverin luokse, joten suuressa viisaudessani jatkoin toisella ihan erilaisella langalla. Ei se kai ihan maailman huonoinkaan ole, mutta...

Voisiko joku muuten ystävällisesti kieltää minua, jos joskus vielä aion neuloa jotain mustaa ohuella langalla?

Tosin tuohon kuvioon olen kyllä mieltynyt, otin jo puikoille kaulahuivin, johon se sopii huomattavasti paremmin kuin tähän möhkäleeseen.

Olipa kerran...

...synkässä metsässä...


...peiton alla...


... väsynyt täti, joka yritti tilkkutöitään esittelemällä peitellä sitä tosiseikkaa etteivät hänen neuleensa olleet edistyneet. Ja jos totta puhutaan, osa tilkkutöistäkin oli pahasti kesken ja toiset kissojen omimia.

Hukassa

Olympiamöbius se tässä poseeraa. Aika lailla vaiheessa. Se on nimittäin t-y-l-s-ä!


Seuraavaan valitsen kyllä mielenkiintoisemman kuvion ja iloisemman värin. Jahka saan tämän valmiiksi. Jahka löydän loput langat. Pussillinen lankoja ja keskeneräisiä töitä on nimittäin mystisesti kadonnut jonnekin viikonlopun aikana. Samoin kaksi kirjastonkirjaa on hukassa ja kirjastossa kyselevät niiden perään. Sängyn alta löytyi kyllä muuta mielenkiintoista, mm. keskeneräinen ryijy ja kaksi aloittamatonta suurta kirjontapakkausta, joten etsintöjä jatketaan vielä. Ei sillä että olisin ehtinyt neulomaan muutenkaan...

ps. huomatkaa Askartajattaren tekemä kaunis silmukkamerkki, ne on niin ihania että otan välillä muutaman purkista ihan vaan huvikseni.

Halutaan ostaa: aikaa

Tänä vuonna minun vuorokautista tuntikehystäni on selkeästi vähennetty.

Olen tälläkin viikolla ehtinyt viettää aikaa kotona päivittäin n. klo 21 - 07. Sanomattakin siis selvää ettei neulomista ole tapahtunut, nuo menot kun kaikki ovat olleet sellaisia ettei voi neuloa samalla. Tai no, eiliseen kokoukseen olisin voinut ottaa käsityön mukaan, mutta loppuviikkoa kohden väsymys on kasvanut niin suureksi, että hyvä jos muistan avaimet ja kännykän. Lompakkoni unohdin jo, enkä ehtinyt kauppaan ennen yhdeksää.

Viikonlopuksi on onneksi tiedossa neuleystävällistä toimintaa eli ystävän luona kokkailua ja sohvalla lojumista. Jos vain ei uni ehdi väliin.

Edistystä: Äklölankaa käytetty 250 g, sukat edelleen kesken, yksi mallikerta lisää branching out -huiviin, olympiatyö odottaa viikonloppua ja kissavapaata kyläpaikkaa.

Postin tuo Pate jokaisen luo

Ja tällaista Pate minulle tänään toi, Koukuttajalta. Pitsiä ja pampuloita, selkeesti mun seuraavat lempparihienostelulapaset. Sopivat muuten täydellisesti mun sini-harmaan piponi kanssa ja alle sopii ohuet sormikkaat pakkasia varten. Kiitos paljon!


Muuten ei ole tänään kuvaaminen oikein sujunut. Mieheni yritti kyllä ottaa minusta kuvaa uusi huovutettu piponi päässä, ei oikein onnistunut. Todistettavasti kuitenkin minulla on huovutettu pipo. Pojat töissä sanoivat sitä pannumyssyksi, mutta opiston käsityönopettajan mielestä se oli hieno. Päätin kuunnella asiantuntijan mielipidettä. Mitä miehet muutenkaan mistään tietävät?

(Toisaalta se on kyllä hiukan pannumyssyn näköinen...)

Äklölankaa kulutettu jo lähes 200 grammaa!

Harhateillä

Piti neuloa kymmentä muuta juttua, vaan keksin vihdoin mitä äklölangasta voi tehdä. Tässä vilaus. Mutta mikä se on...?



Olympiatyö edistyy hitaasti, vaikka neuloin sentään junassa ja Helsingin rautatieasemalla.

Huovuttamaankin pääsin vihdoin, tätä on pakko saada lisää! Nyt minulla on lapaset ja pipo. Seuraavaksi ehkä joku käsityökori ruskeista langoista...

Mulla on villaa mä koulutan teitä

Tämä on sensaatio! Tuo on mun syli, tuo on mun neule, ja tuo elukka mun sylissä on meidän villikissa* Myytti, joka on ensimmäistä kertaa eläissään ihmisen sylissä. Tuossa se istui melkein puoli tuntia eilen illalla. Kaikki tämä villalangan ansiota. Myytti on näet lankasnobi, hänelle ei kelpaa kuin villa. Ja villaahan piisaa. Kävin naapurintädin luona kerimässä neljä vyyhteä, vielä on ainakin toinen mokoma jäljellä.

Parit lapaset on tehty (ja unohdettu ottaa kuva siitä parista joka lähetettiin kaverille), käsillä nyt huovutettava pipo ja jossain nurkassa Branching out -huivi mohairista, jonka neulominen kutittaa silmiä. Huomenna alkaa olympialaiset!

Tässä olisi sitten vielä kuva askartajattaren lähettämistä silmukkamerkeistä. Nam! Mutta nyt ei kamera tee yhteistyötä. Kuten ei mikään muukaan tekninen laite tänään (Mies osti digiboksin ja kiroilee nyt olohuoneen nurkassa).

* Meidän kissat ovat alun perin täysvillejä löytökissoja. Ne ovat asuneet meillä huhtikuusta saakka.

Niin, kumpi se nyt sitten on?

Neuloin kissoille hiiren. Tai niin ainakin luulin neuloneeni.
Lankaa sattui olemaan jämäpätkä ja ajatuksissani siitä väsäsin pallukan. Tiedä sitten missä ajatukseni pyörivät, mutta minusta tämä ei ole hiiri vaan siittiö...


No, samapa tuo. Kissanlelu se kuitenkin on. Kissanminttutäytteellä tietenkin. Etualalla linssiluteena Myytti, joka ei niinkään leluista piittaa jos on jotain mitä voi toljottaa.

Aloittamisen vaikeudesta

Mikä siinä on että mitä tahansa neuletta aloittaa, se alku pitää purkaa ainakin kolmeen kertaan ennen kuin on tyytyväinen?
Toivottavasti tämä on vain ohimenevä kausi.

Eilen purin taas aloittamani lastensukat, alku tuntuu milloin liian isolta, milloin liian pieneltä. Aloitin uudestaan ja lupasin itselleni että nämä tehdään loppuun tuli sitten minkä kokoista tahansa, aina jostain käyttäjä löytyy.

Samoin aloitin elämäni ensimmäista huovutustyötä eilen, teen ihan tavalliset punaiset lapaset. Arvelin että ensimmäisellä kerralla kannattaa noudattaa ohjetta kirjaimellisesti ja katsoa sitten mitä muutoksia voi seuraavalla kerralla tehdä. Juu ei. Purin ja vaihdoin puikkokokoa. Pelkäsin että lanka loppuu, koska käsityöliikkeen myyjä oli sanonut että vaikka ohjeessa lukee tuo lankamäärä niin se ei välttämättä riitä. Johtuiko sitten erikokoisista puikoista vai mistä, lankaa kuitenkin jäi ensimmäisen lapasen kerästä ja nyt pitää sitten purkaa aloituskerros ja jatkaa mielestäni vähän liian lyhyeksi jäänyttä vartta. Kaikki lanka on käytettävä.

Jep, olen hullu perfektionisti, jos joku ei sitä vielä arvannut.

Niin ja olen pukeutunut lempivaatteisiini: Luumunvärinen pitkä neuletakki ja vaaleanliila t-paita, vähän jo kuluneet lempparifarkut, mustat korolliset nilkkurit, alla punaiset lempparirintsikat ja ties mitä muuta, pukeuduin pimeässä ja puoliunessa. Mulla taitaa olla joka päivä nämä ihan samat vaatteet. Olen ylpeä erityisesti siitä etteivät ne ole mustia, josko siitä kaudesta päästäisiin vähitellen.
Haastan sinut.

Tulossa: Onko se hiiri vai siittiö...