Kaulahuiveja joka kokoon

Oma huivini: pituus 2,5 metriä.
Inspiraationa Irish hiking scarf, mutta vaihdoin keskimmäisen palmikon leveämmäksi.
Neulottu "palmikoita kunnes lanka loppuu" -menetelmällä. Ai mikä mopo?
Lanka Marks & Kattens Dream. Beessiä, joo, vileenin ostoksia...
Alunperin kai oli tarkoitus tehdä tuosta myös joko pipo tai lapaset kaveriksi, mutta yritelmistä tuli vähintäänkin outoja.
No, ainakin on lämmin huivi.

Nallen huivi: koko pieni.
Lanka kämmekkäiden jämistä. Eikö olekin miehekkäät raidat?

Tulossa: lisää huiveja. Ja pipoja. Ja kämmekkäitä. Joulu.

Huiviputki

Huiviputki on taas päällä, kolmiohuiveja syntyy joka välissä vaikka oikeasti pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Tässä tuoreimmat:


Shetland triangle (Muistaakseni. Korjatkaa jos olen väärässä.), jostain Interweaven kirjasta.
Lankana Wetterhoffin Sivilla, ehdoton suosikki.
Aloitin kesällä, löysin viime viikolla melkein valmiina pussukan pohjalta, viimeistelin ja pingotin. Minulla on vahva tunne että olin tekemässä tätä joku tietty vastaanottaja mielessä ja että siitä piti tulla suurempi, nyt vain en muista kenelle tämä oli enkä kyllä jaksa suurentaakaan. Ostetaan: lisää muistia.
Sitä paitsi kaikilla mun tutuilla on hienot huivit ja mulla ei. Taidan pitää tämän itse.


Sateenkaarihuivi, Tallinnasta mielenhäiriössä ostetusta riemunkirjavasta villalangasta.
Ohje: Feather and fan comfort shawl. Mukava ja helppo malli.
Kauniit värit, terapianeulomista, mutta en kyllä yhtään tiedä mitä tällä voisi tehdä, se on vähän liian pieni ja kovin karhea. Ehkä ripustan sen työhuoneen seinälle piristämään.

Puikoilla: kaksi reunusta vaille valmista kolmiohuivia, yksi neljään kertaan aloitettu palmikkokaulahuivi, ehkä lapaset tai pipo, saa nähdä kumpi onnistuu.
Jonossa: Lisää lapasia, monta palmikkokaulahuivia, pari puseroa, mitä noi keskeneräiset puserot tuolla on?

Very Nice!

Terveisiä Nizzasta!
Olin vähällä muuttaa asumaan tähän kauppaan:

La Drogueriessa on Kaikkea: nappeja, nauhoja, helmiä ja ihqua lankaa. Ja vielä noin kauniissa kaupassa!

Hypistelin kaikkea mahdollista ja viivyin kaupassa puoli iltapäivää. Mukaan tarttui vähän nappeja, pikkasen nauhoja ja tällainen kitti, mistä pitäisi tuleman alpakkaiset kämmekkäät ja kaulahuivi kaikissa sateenkaaren väreissä. Varsin kätevää, koska ei olisi kyllä tullut ostettua kerää jokaista väriä, kuten eräiden on tiedetty joskus tehneen. (Noita toki on vain kuusitoista eri väriä.) Vielä kun osaisin päättää että mustalla vai ruskealla pohjalla. Kitti oli alunperin tarkoitettu ruskean kanssa, mutta jotenkin minua epäilytti ja ostin vielä kerän mustaa varmuuden vuoksi. Nyt taas näyttää ruskea paremmalta. Sanokaapas viisaammat, kumpi?

Phildarillakin kävin, muovia yäk.
Kirjakaupasta ja lehtikiskalta tarttui vähän aineistoa mukaan, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin, jos/kun jotain rupean väsäämään. Ei mitään erityisen sykähdyttävää.

Kamerapiuha, armaani!

Jottei kukaan luule että laiskana ollaan oltu, tässä kuvatodisteita hulluudestani.
Pääsi nimittäin vähän lähtemään lapasesta nuo Fetching-kämmekkäät:

Rowanspun dk.

Tuntematon lanka jämälaatikosta.

Austermann Bambou Soft. NAM!

On mulla muutakin, mutta siitä lisää joskus toiste, pitää mennä neulomaan...

Inspiraatioyliannostus

Ravelry! Nam! En ole ihan vielä sinut sen kanssa, mutta eiköhän siitä jotain hyödyllistä kehkeenny.

Syys-Knitty! Nam! Saanko neuloa nuo kaikki? Nyt heti?

Äidille vihdoin se Täydellinen shaali, miesväelle kaulaliinoja, mullemullllle huppari, pusero jollekin hoikalle (tai mulle sitten Kun laihdun), sit vielä veska ja muutamat myssyt. Joko tossa olis joulusetti? Tuolta tosin kyl puuttu se oleellisin ohje, se millä neulotaan lisää aikaa. Mutta kaikkiin noihin löytyis langat omasta varastosta. Piste mulle.

Puikoilla heti toiset fetchingit, rowanspun dk, nam! Näitäkin jos tekis setin eri väreissä ni siinä olis kaikille.

Näin sitä pitää

Netti toimii uudessa ateljeessa, lankat inventoitu (27 kiloa, mutta kuka laskee?) ja kauniisti hyllyssä, (lanka)laihis aloitettu. Se on syys nyt.

Vihdoin pääsin myös neulomaan:
Lapaset, taikka mitkä nämä ny sit ovatkaan, ystävälle pyöreiden vuosien kunniaksi.
Malli: Fetching, Knitty
Lanka: Virosta ostettua alpakkaa, mmm, pehmeää, ihanat värit, miksi oi miksi ostin tätä vain tuon yhden kerän?
Puikot: 3,5 mm

Omituinen kännykameralla otettu kuva, ja nuo minun räpyläni ovat paljon suuremmat kuin sirolla ystävälläni, mutta nam, ah! Tällaisia lisää, ehkä vähän pidemmällä varrella mulle itselleni. Meinasin sortua ostamaan lankaa moista varten Turussa, mutta onneksi en löytänyt etsimääni.

Ohessa näkyy myös vaaleanpunaista mohairia. Neuloin bussissa niin innolla että lanka loppui kesken. Hups.

Kelpaako tämä selitykseksi?

Kysymys kuuluu: Kuinka monessa noista laatikoista on lankaa?
En ole ihan varma haluanko tai uskallanko edes laskea lankakiloja...

Matkan varrella löytyi ihanuus, lukunuttu, lienee mummon tekemä. Ja vihdoin, vaaleanpunainen ateljee odottaa enää vain laatikoiden purkua!

Zetor ja mopo

Ta-daa!

Malli: Zetor
Lanka: Grignasco merinosilk kaksinkertaisena
Puikot: 4,5 mm
Varmaan olisi tullut siitä kerästä ainakin vielä yksi mallikerta, mutta sain onneksi mopon kiinni juuri ajoissa, eikä tästä ihan telttaa tullut, melkein vaan. Ilmava ja kevyt.
Tykkään lopputuloksesta, samoin huivin saaja, ja hänen äitinsäkin haluaa oman unelmankevyen huivin. Ota jonotusnumero. Seuraava on mulle. Eiku. Mun äitille.

Suorakaiteen muotoinen ja yksinkertainen malli pitäisi löytää äidin huiviin. Ehkä Koivunlehtishaali tai Cozy? Vai tuleeko kenellekään mieleen mitään vähemmän pitsistä? Sellaista suoralinjaista ja ei hörselöistä?

Epähuomiossa

Tällaiset löytyi käsilaukusta, olin melkein unohtanut


Neuloin rumat sukat muun touhun ohella. Ajattelin että noi olis jotenki tyttömäisesti rock, mut unohdin että mä en itse ole. Työkaveri sen sijaan kai on, hän näki nuo ja tilasi itselleen.

Ei valmistunut Zetor ylioppilasjuhliin, mutta juhannukseksi sentään. Äsken päättelin viimeiset silmukat, nyt laitan tekeleen juhannuskassiin ja suuntaan mökille pingotushommiin. Kassissa on myös kaikkea muuta kivaa tekemistä. Saa nähdä miten käy...

Eh tuota...

Tiedättehän, miten amerikkalaisissa neuleohjeissa lukee aina huolellisesti: "Join to knit in the round, being careful not to twist stitches." Ja miten niistä neuloessa aina vähän naurahtaa, että en mä nyt onneksi noin tyhmä ole.

Kunnes...

Että tuli sellainen pipo sitten tällä kertaa. Ei kuvia.

Vedonlyöntiä:
Jos on neljä mallikertaa Zetoria tehtynä kaksinkertaisesta Merinosilkistä, niin valmistuuko se lauantaiksi lahjapakettiin?

Laukku, ja kuinka se tehdään

• Saadaan päähänpisto: nyt tarvitaan uusi laukku, Nyt Heti!

• Mennään kangaskauppaan, ostetaan kangasta, huomataan kaupassa kahvat, napataan nekin mukaan.

• Kipitetään kaverin kämpälle, säädetään kaikenlaista, leivotaan pari kakkua.

• Keksitään jostain vanhasta lehdestä laukulle muoto, leikataan noin suunnilleen sinnepäin.

• Mietitään, tarttisko vuorin, tarttis varmaan, kaivetaan jostain valkaisematonta puuvillaa vuoriksi.

• Keksitään että tarttetaan taskut. Tehdään taskut.

• Ommellaan koko hökötys kasaan. Kiinnitetään kahvat.

• Ihastellaan huolella, laitetaan laukku täyteen kamaa.

• Tehdään kaverille samalla vauhdilla oma.

Kuvassa vilahtavat myös Ison Gnun arvontapalkintona lähettämät siniset puuvillalangat. Ne haluavat kuulemma osallistua puuvillatilkkujuttuun. Paketissa oli myös mittanauha ja suklaata, mutta ne tapansa mukaan katosivat johonkin. Kaunis kiitos, Iso Gnu!

Okra

Oi miksi mä en sekoittanut tätä väriä samalla enempää?
Näen sieluni silmin ison ja ohuen pitsihuivin. Jotain ekstraspesiaalia, minulle. Vaikken kyllä "oikeasti" pidä lämpimistä väreistä. Olen tainnut saada lanka-auringonpistoksen.

Mutta enhän mä edes pidä violetista

Kehräsin pätkän, näytenöttösen.
Suunnilleen puolet merinoa, puolet tavislampasta.
Tätä tulee lisää, toimiva yhdistelmä.
Ainoa vaan tosiaan se etten yhtään pidä violetista. Vai pidänkö salaa sittenkin?


Mitään en o neulonu. Yskittää, ei vaan jaksa keskittyä.
Keksin kuitenkin loistavan idean Täydellisestä Pitsihuivista lahjaksi. Sinistä Grignascon Merinosilkkiä, yksinkertaisena, sellainen iiiso suorakaide, joku ihan yksinkertainen pitsikuvio, melkein moderni. Jos nyt vaikka aloittais ensin kerimällä sen merinosilkin...

Vappulöytöjä

Taas kannatti käydä jokavappuisella kirpputorilla. Löytyi kasa kankaita, vanhanaikaisia ja käyttökelpoisia. Helmenä joukossa tämä herkullisen värinen essu, jota luulin ensin vain kangaspalaksi, onneksi tarttui mukaan. Äidin ostaman kattilan sisällä oli vielä toinen yllätys, sellainen työtakki, siivoustakki, millaisia mummolla ainakin oli ennen. Melkein tekisi mieli tehdä itselle sellainen myös. Jos sitten vaikka tulisi siivottua...


Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: Tällaista olen aina halunnut!
Setä kirppiksellä arveli että tokkopa tiedän mikä moinen härveli on. Kelpo vyyhdinpuut, eikä maksanut paljoa. Mies lupasi vähän hioa ja siistiä, kesän ensimmäinen tuunausprojekti.

Ihan hirveetä, vihreetä

Tervetuloa vihreään kauteen.
Ensimmäisenä esittelemme jotain valmista, rasti seinään.



Kolmiohuivi kaulaan, ei ole suurensuuri, mutta täyttää tarpeen. Käytettäväksi suklaanruskean vakosamettijakun kera.
Ohje on swallowtail shawl (IK syksy -06), mutta ilman reunuksia. En jaksanut ruveta pähkäilemään riittääkö lanka, ja toisaalta halusin käyttää kaiken langan ja tehdä mahdollisimman suuren. Reunukset siis vain pari kerrosta ainaoikeaa, lisäsin vähän silmukoita ennen päättelyriviä, jotta reuna joustaisi paremmin. Jokin niissä terävissä reunoissa nyppii. Ja toisaalta taas tuosta ihan perushuivista tuntuu puuttuvan jotain. No, ihan peruskäyttöön se oli tarkoitettukin, ajaa hyvin asiansa.
Lankana Rowanspun 4-ply cucumberpatchin alelaarista, kaksi 25 g:n kerää. Riittoisaa. Sävyn nimeä en muista. Ensin olin varma ettei tuo ole ollenkaan minua varten tuo väri tai edes tuo lanka, mutta nuo nypyt, ne on aika herkullisia.
Ehdottomasti käyttöön, on jo toiminut kurkkukipuisen kaulahuivina ja sopii hyvin palaverieleganssiin.


Tämäkin kai kategoriassa "valmista". Pähkäilin jo tuota hahtuvaa ostaessani että haluanko sen hahtuvana vai lankana. Lankana, totesin sitten myöhemmin, ja kehräysharjoituksena pyöräytin sen langaksi. Pidän noista kaksivärisistä osioista, samanlaisia ei ollut vastaavassa kaupan langasta. Eri asia sitten tuleeko tästä jotain valmiina vai ei, mutta se on ihan sievä.


Vanhat liikennevaloväriset puuvillalangat ovat myös saaneet kyytiä. Sitä on nyt liikkeellä, mallitilkkuja, rättejä, tilkkupeittoja... Ihan vahingossa tuli ostettua 200 knitted blocks, ja ajattelin sieltä tehdä läpi kaikki sopivat kaksiväriset tilkut ja ehkä niistä joskus jopa koota jotain. Tosin siis älköön kukaan kysykö milloin viimeksi olen oikeasti saanut koottua mitään neuletyötä joka vaatii ompelua. Väreinä vihreä, punainen ja keltainen. Ehkä myös tummansinistä, jos joku voisi ystävällisesti vihjata missä noista miljoonasta pahvilaatikosta kyseinen väri löytyy.

Ja jotta voitaisiin todistaa mun lopullisesti menettäneen järkeni, oheisessa kuvassa on todellakin virkkuukoukku. Kokeilen mitä syntyy tuollaisesta narusta paksulla koukulla.

Lisäksi työn alla on iso kasa vihreää samettikangasta, vaan MISSÄ ON SAKSET? Tiedän omistavani ainakin viisi paria saksia, mutta ne ovat keittiösaksia myöten kaikki kateissa. Löytäjälle palkkioksi suklaata.


Äitikin neuloo, vihreää tietenkin.

Seuraavana nousevana värinä taitaa olla violetin eri sävyt. Tein kokeilupätkiä lankaa, ja nyt värttinällä pyörii kolmea eri violettia sekaisin. Herkullista. Ei tosin aavistustakaan mitä siitä lopulta tulee, mutta milloinkas se muka on minua estänyt.
Tuo oikeanpuolimmainen on myös yllättävän hyvä väri, kirkasta keltaista ja tummanvihreää sekaisin. En olisi uskonut.

Kevät = lievä mania

Tää on taas vähän tätä.

Ostettu:

• Ylläolevat säkilliset lankaa.
  
• Saumuri.
• Kankaita.
• Lehtiä, kaavoja, ohjeita.
  
• Varmaan vaikka mitä muuta, mutta koko omaisuus on vähän siellä täällä laatikoissa ympäriinsä. Hukassa on mm. neula. Täällä heinäsuovassa.

Aloitettu:

• Sukat.
• Hartianlämmitin. Paksusta kirjavasta langasta. Huhtikuussa. Hei, olen klovni ja mulla on hiki.
• Valtavan punaisen vyyhden keriminen. Se on nyt solmussa. Kiva.
• Jotain sälää jossain laatikossa.

Pahasti kesken:

• Islantilaispusero. Huhtikuussa.
• Kummipojan synttärilahja. Synttärit oli helmikuussa.
• Hemmetti näitä jaksa luetella, sanotaan vaikka että ihan kaikki on pahasti kesken.
  

Saatu valmiiksi:

• Öö... Tuota... Valmis, onko se jotain syötävää?
• Eiku juu. Yksi trikoinen teepaita. Se on huono. Olkasauma repsottaa. En aio korjata. Pah.

Ens kerralla jotain oikeeta asiaa. Juu-u.

Se pyörii sittenkin!

Ällistyksekseni kykenen tuottamaan jotain langankaltaista.
Ensin tuli tällaista möykkykasaa:


Sitten jo ohuempaa ja tasaisempaa. Tuo yksisäikeinen lanka vaan vetää hiukan vinoon.


Joten kolmannen yritelmän kertasin, ihan sattumalta käteen osuneista väreistä, kai tämä joulupaketin naruksi käy, jos ei langaksi ihan.


Nyt olen sitten muutamana iltana pyöritellyt lisää tuota kullankeltaista villaa.
Ehkä tätä voisi tosiaan ruveta tekemään. Tosin nykyinen villakokoelma on enimmäkseen aika voimakkaita värejä, joten ehkä pitää opetella värien sekoittamista ensin, ettei ryhdy mitään kovin räikeitä yhdistelmiä tekemään. Ja varmaan pitää myös opetella noiden lankojen jälkikäsittelyä, tällä hetkellä olen vaan niin kovin innostunut siitä että värttinä pyörii, etten jaksa vielä uhrata kovin montaa ajatusta sille, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Pahoittelen muuten, jos noiden ylläolevien kuvien värit ovat mitä sattuu, näyttö posahti ja tämä varanäyttö näyttää kaiken hiukan vaaleanpunaisin sävyin, joten en uskaltanut ryhtyä kuvien väriä säätämään, ties mitä niistä olisi tullut.

Tietenkin kissat haluavat kehrätä myös lankaa. Tosin vaan mieluummin väärään suuntaan pyörittäen. Ja tuijotus on intensiivinen.

Hyssss

Tää ihan vahingossa osti tällasen.
Ku lisää lankaa ei saisi ostaa, mut kukaan ei puhunu langan tekemisestä.

Keskustelu kotona meni jotenkin näin:
Mä: "Katso mitä mä ostin."
Mies: "Joku lankahärveli taas, vai?"

Ajattelin aloittaa varovasti itse opiskelemalla, joten mitään tuloksia on turha odotella. Olen netin ja kirjojen ohjeita lueskellut kyllä, vaan onko kenelläkään mitään kikkakolmosia, joista pitäisi tietää, ettei menetä hermojaan turhaan?

Punahilkka

Pipokausi taisi taas jäädä päälle. Ei vieläkään mitään itselle. Tämä mahtuu ehkä nukelle, ehkä oikealle ihmisellekin. Lähetin sen pohjoiseen. Ohje: Hello Yarn. Aika kiva malli, näitä voisi tehdä useampiakin.

Hömppäohjelmien avulla on tänään valmistunut puoli vartalo-osaa islantilaispuseroon. Harvinaista herkkua, tämä neulonta-aika.

No nyt lähti käyntiin

Mä yritin siis ihan selkeästi tehdä aivan liian isoja töitä, niinku ny muka aikuisten pipoja. Hei haloo, eihän sellasia kukaan jaksa, kun eivät valmistu ehkä ees samalla istumalla.

Mut tässä. Tadaa. Punainen oli jo aikaisemmin tehty, ja nyt saatiin broidillensa samanlainen.


Muut ei kyl etene. Kierrepipo oli ihan dorka, purin sen. Pari ruskeeta palmikkopipoa lojuu nurkissa jossain, mutku ne kiristää. Uusiks menee, ainaki toinen, on se itelleenki jotain saatava joskus.

Ehkä seuraavaksi jotain muuta kuin pipoja. Mut en kyl lupaa mitään. Noikin tuli ihan yllättäen ja pyytämättä. (Nii ja hei, toi on jopa siis sininen. Piste mulle.)

Mulla on *puuvillasekoitetta* mä koulutan teitä, osa 2

Ensin yksi ja nyt vihdoin se toinen arempi kissakin uskalsi langan houkuttelemana syliin ensimmäistä kertaa. Ih!

Tekeillä tuossa merimiespaidan hihat, raitoja vaaleampaa ja tummempaa sinistä. Aika herkullinen väriyhdistelmä, Hurjankin mielestä, sillä tietenkin se suoritti makutarkistuksen, kun kerran lähietäisyydelle oli uskaltanut.

Tässä on myös päässyt taas käymään näin:


Aloitan koko ajan uusia töitä, mutten edes vaivaista pipoa saa valmiiksi. Heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen pysähtyy. Harmaassa kierrepipossa on mystisiä ekstrareikiä resorin jälkeen. Palmikkopipo sentään edistyy edes välillä, ainakin kun olen tien päällä, se on käsilaukkuneule.

Eihän tämä Voi olla näin hidasta ja hankalaa. Ne on pipoja, jestassentään. Seuraavaksi pitäisi aloittaa islantilaispusero, joka tätä vauhtia siis valmistuu jo viiden vuoden kuluttua.

Tässä siis harmaata ja sinistä, valkoistakin olisi kesken, jossain...

Hämeestä, päivää

Eihän tässä pipossa mennyt montakaan kuukautta. Käsittämätöntä miten joskus simppelit asiat eivät vaan toimi. No, nyt toimii. Kolmas versio piposta oli se joka onnistui. Ensimmäistä tehdessä loppui lanka, joten tein pienemmän, joka tietenkin oli liian pieni. Jouduin luopumaan toivosta saada pipo tehtyä Villasukalta saaduista langoista ja noudin kaupasta kolmanne kerän Eskimoa. Eihän tämä Voi olla näin vaikeaa. Vaan onpa näemmä toisinaan.
Mies tykkää pipostaan, otti sen käyttöön jo ennen kuin ehdin päätellä langat.


Voiko muuten villasta neulottua tärkätä?
T. nimim. siitä piti tulla solmio, mutta taisin tehdä putkilon.
Ei koskaan ennen ja joko taas.

Puikoilla myös liian pieni palmikkopipo itselle. Jos se vaikka venähtäisi sopivaksi? Tuskin kuitenkaan. Koskahan sitä oppisi?

Herkkuraitoja

Jokin pakotti minut ostamaan nämä langat ja tekemään niistä raitoja. Herkullista, ruskean ja sinisen yhdistelmä on lyömätön vaikkeivat nuo värit näin pimeällä kuvattuina lainkaan kunnolla toistukaan kuvassa. Mitä tästä voisi tehdä?

• Sukkia, sanoi mieheni, mutta tämä ei ole sukkalankaa.
  
• Raidallinen pusero miehelle, kuulemma ilman tuota vaaleaa raitaa.
• Joku pirtsakka lastenvaate, en kyllä tiedä kenelle enkä mikä.
• Ruskeasta tai tummemmasta sinisestä yksinään pitsihuivi.
• Jotain muuta, mitä?
  

Puikoilla tällä hetkellä pitsiä, vihreää ihanuutta, meinasin vilauttaa mutta kudin jäi töihin, ei kyllä sillä että siellä neuloa ehtisi.

2007

Niin, uusi vuosi. Nyt olisi kai aika tehdä inventaariota tai lupauksia. Inventaario on kyllä tekeillä, ei niinkään uuden vuoden vaan uuden työhuoneen vuoksi. Lankaa on, tuota, paljon... henkilöautollinen...
Lupauksien pitämisessäkään en oikein ole hyvä. Aioin yrittää ottaa ihan rennosti. Kuten tyyliin olla osallistumatta mihinkään tempauksiin... Mutta kun Project Spectrum alkaa taas! Edellinen kierros meni vähän vähänlaisella osallistumisella kyllä, mutta miten voisin vastustaa, kun juuri olin ehtinyt ottaa tällaisen kuvan:


Ei minulla mitään teemaa tietääkseni ollut, mutta näinpä muistuttavat toisiaan tekeleeni. Tummemmasta on tulossa Simple knitted bodice siskolle (tosin toi vaaleampi raita lähtee pois kyllä, piti testata, mut ei hyvä), vaaleammasta synttärilahjapaita kummipojalle.
Niin ja tein välipäivinä siniset varrettomat sukat itselleni. Tämä on kohtalo, mulla on taas teemaväri (ja ainakin kaksi kiloa sinistä lankaa laatikoissani).