Viimeistelemätön, hiomaton...

Epäilyistä huolimatta en ole hukkunut lankakasaan.
Olen jopa neulonutkin.
Mutta.
Aina löytyy joku mutta.
Joku meillä aina aloittaa töitä, joskus jopa neuloo valmiiksi, mutta miksei kukaan päättele lankoja tai tee hapsuja?



Sukat. Varpaista lähtien. Ohjeita katsoin Knittystä ja Ullasta. Kirjavaa mandarin petit -lankaa 2,5 mm puikoilla. I-ha-naa! Ei tarvitse luoda montaa silmukkaa, varpaista tulee siisti, tavallinen kantapää on, no, ihan yhtä tavallinen kuin yleensäkin, uskaltaa ostaa vain yhden 50 g:n kerän lankaa, mutta... Mitenköhän saisin nätisti silmukat pääteltyä? Taidan kokeilla sitä "neulo kaksi silmukkaa yhteen" -konstia. Ihan kohta...



My so called scarf taannoin esittelemistäni gedifran langoista 5,5mm puikoilla. Se nyt sentään on valmis. Kun siis ne langanpäät on piilotettu tuonne kasan väliin... Mutta tämä on vasta pukinkonttiin menossa, joten eihän sillä ole kiire, eihän?



Jo toukokuun lomareissulla valmiiksi saatu Roosa-huivi odottelee edelleen hapsujaan langanpäät roikkuen. Yllättävää? No ei. Puuvillaan on vähän ärsyä päätellä langanpäitä. Tai mistä minä tiedän minkälaiset hapsut olisivat tähän hyvät? En ole koskaan tehnyt hapsuja. Tai joku muu selitys...



Ja sokerina pohjalla: What was I thinking -kaulahuivi. Niin. Hullun rautalanka on painavaa ja sileä oikea me-nee ai-na rullalle. Vaikka siinä olisi pitsikuvio ja reunat. Väistämättä. Opinko sen milloinkaan? Tuskin. Lopputulos, liian painava ja liian rullalla oleva huivi. Ja vähän se on väärän värinenkin kai... Tämä odottaa purkamista ja pääsyä johonkin mielekkäämpään projektiin. Mitä järkevää voi tehdä 100 g:sta keskipaksua puuvilla/viskoosilankaa?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Taidan aloittaa uuden sukkaparin, vielä on muutama setti noita ohuita sukkapuikkoja vapaana...