Pipokausi taisi taas jäädä päälle. Ei vieläkään mitään itselle. Tämä mahtuu ehkä nukelle, ehkä oikealle ihmisellekin. Lähetin sen pohjoiseen. Ohje: Hello Yarn. Aika kiva malli, näitä voisi tehdä useampiakin.
Hömppäohjelmien avulla on tänään valmistunut puoli vartalo-osaa islantilaispuseroon. Harvinaista herkkua, tämä neulonta-aika.
Mä yritin siis ihan selkeästi tehdä aivan liian isoja töitä, niinku ny muka aikuisten pipoja. Hei haloo, eihän sellasia kukaan jaksa, kun eivät valmistu ehkä ees samalla istumalla.
Mut tässä. Tadaa. Punainen oli jo aikaisemmin tehty, ja nyt saatiin broidillensa samanlainen.
Muut ei kyl etene. Kierrepipo oli ihan dorka, purin sen. Pari ruskeeta palmikkopipoa lojuu nurkissa jossain, mutku ne kiristää. Uusiks menee, ainaki toinen, on se itelleenki jotain saatava joskus.
Ehkä seuraavaksi jotain muuta kuin pipoja. Mut en kyl lupaa mitään. Noikin tuli ihan yllättäen ja pyytämättä. (Nii ja hei, toi on jopa siis sininen. Piste mulle.)
Ensin yksi ja nyt vihdoin se toinen arempi kissakin uskalsi langan houkuttelemana syliin ensimmäistä kertaa. Ih!
Tekeillä tuossa merimiespaidan hihat, raitoja vaaleampaa ja tummempaa sinistä. Aika herkullinen väriyhdistelmä, Hurjankin mielestä, sillä tietenkin se suoritti makutarkistuksen, kun kerran lähietäisyydelle oli uskaltanut.
Tässä on myös päässyt taas käymään näin:
Aloitan koko ajan uusia töitä, mutten edes vaivaista pipoa saa valmiiksi. Heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen pysähtyy. Harmaassa kierrepipossa on mystisiä ekstrareikiä resorin jälkeen. Palmikkopipo sentään edistyy edes välillä, ainakin kun olen tien päällä, se on käsilaukkuneule.
Eihän tämä Voi olla näin hidasta ja hankalaa. Ne on pipoja, jestassentään. Seuraavaksi pitäisi aloittaa islantilaispusero, joka tätä vauhtia siis valmistuu jo viiden vuoden kuluttua.
Tässä siis harmaata ja sinistä, valkoistakin olisi kesken, jossain...
