Kaulahuiveja joka kokoon

Oma huivini: pituus 2,5 metriä.
Inspiraationa Irish hiking scarf, mutta vaihdoin keskimmäisen palmikon leveämmäksi.
Neulottu "palmikoita kunnes lanka loppuu" -menetelmällä. Ai mikä mopo?
Lanka Marks & Kattens Dream. Beessiä, joo, vileenin ostoksia...
Alunperin kai oli tarkoitus tehdä tuosta myös joko pipo tai lapaset kaveriksi, mutta yritelmistä tuli vähintäänkin outoja.
No, ainakin on lämmin huivi.

Nallen huivi: koko pieni.
Lanka kämmekkäiden jämistä. Eikö olekin miehekkäät raidat?

Tulossa: lisää huiveja. Ja pipoja. Ja kämmekkäitä. Joulu.

Huiviputki

Huiviputki on taas päällä, kolmiohuiveja syntyy joka välissä vaikka oikeasti pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Tässä tuoreimmat:


Shetland triangle (Muistaakseni. Korjatkaa jos olen väärässä.), jostain Interweaven kirjasta.
Lankana Wetterhoffin Sivilla, ehdoton suosikki.
Aloitin kesällä, löysin viime viikolla melkein valmiina pussukan pohjalta, viimeistelin ja pingotin. Minulla on vahva tunne että olin tekemässä tätä joku tietty vastaanottaja mielessä ja että siitä piti tulla suurempi, nyt vain en muista kenelle tämä oli enkä kyllä jaksa suurentaakaan. Ostetaan: lisää muistia.
Sitä paitsi kaikilla mun tutuilla on hienot huivit ja mulla ei. Taidan pitää tämän itse.


Sateenkaarihuivi, Tallinnasta mielenhäiriössä ostetusta riemunkirjavasta villalangasta.
Ohje: Feather and fan comfort shawl. Mukava ja helppo malli.
Kauniit värit, terapianeulomista, mutta en kyllä yhtään tiedä mitä tällä voisi tehdä, se on vähän liian pieni ja kovin karhea. Ehkä ripustan sen työhuoneen seinälle piristämään.

Puikoilla: kaksi reunusta vaille valmista kolmiohuivia, yksi neljään kertaan aloitettu palmikkokaulahuivi, ehkä lapaset tai pipo, saa nähdä kumpi onnistuu.
Jonossa: Lisää lapasia, monta palmikkokaulahuivia, pari puseroa, mitä noi keskeneräiset puserot tuolla on?

Kamerapiuha, armaani!

Jottei kukaan luule että laiskana ollaan oltu, tässä kuvatodisteita hulluudestani.
Pääsi nimittäin vähän lähtemään lapasesta nuo Fetching-kämmekkäät:

Rowanspun dk.

Tuntematon lanka jämälaatikosta.

Austermann Bambou Soft. NAM!

On mulla muutakin, mutta siitä lisää joskus toiste, pitää mennä neulomaan...

Näin sitä pitää

Netti toimii uudessa ateljeessa, lankat inventoitu (27 kiloa, mutta kuka laskee?) ja kauniisti hyllyssä, (lanka)laihis aloitettu. Se on syys nyt.

Vihdoin pääsin myös neulomaan:
Lapaset, taikka mitkä nämä ny sit ovatkaan, ystävälle pyöreiden vuosien kunniaksi.
Malli: Fetching, Knitty
Lanka: Virosta ostettua alpakkaa, mmm, pehmeää, ihanat värit, miksi oi miksi ostin tätä vain tuon yhden kerän?
Puikot: 3,5 mm

Omituinen kännykameralla otettu kuva, ja nuo minun räpyläni ovat paljon suuremmat kuin sirolla ystävälläni, mutta nam, ah! Tällaisia lisää, ehkä vähän pidemmällä varrella mulle itselleni. Meinasin sortua ostamaan lankaa moista varten Turussa, mutta onneksi en löytänyt etsimääni.

Ohessa näkyy myös vaaleanpunaista mohairia. Neuloin bussissa niin innolla että lanka loppui kesken. Hups.

Zetor ja mopo

Ta-daa!

Malli: Zetor
Lanka: Grignasco merinosilk kaksinkertaisena
Puikot: 4,5 mm
Varmaan olisi tullut siitä kerästä ainakin vielä yksi mallikerta, mutta sain onneksi mopon kiinni juuri ajoissa, eikä tästä ihan telttaa tullut, melkein vaan. Ilmava ja kevyt.
Tykkään lopputuloksesta, samoin huivin saaja, ja hänen äitinsäkin haluaa oman unelmankevyen huivin. Ota jonotusnumero. Seuraava on mulle. Eiku. Mun äitille.

Suorakaiteen muotoinen ja yksinkertainen malli pitäisi löytää äidin huiviin. Ehkä Koivunlehtishaali tai Cozy? Vai tuleeko kenellekään mieleen mitään vähemmän pitsistä? Sellaista suoralinjaista ja ei hörselöistä?

Epähuomiossa

Tällaiset löytyi käsilaukusta, olin melkein unohtanut


Neuloin rumat sukat muun touhun ohella. Ajattelin että noi olis jotenki tyttömäisesti rock, mut unohdin että mä en itse ole. Työkaveri sen sijaan kai on, hän näki nuo ja tilasi itselleen.

Ei valmistunut Zetor ylioppilasjuhliin, mutta juhannukseksi sentään. Äsken päättelin viimeiset silmukat, nyt laitan tekeleen juhannuskassiin ja suuntaan mökille pingotushommiin. Kassissa on myös kaikkea muuta kivaa tekemistä. Saa nähdä miten käy...

Ihan hirveetä, vihreetä

Tervetuloa vihreään kauteen.
Ensimmäisenä esittelemme jotain valmista, rasti seinään.



Kolmiohuivi kaulaan, ei ole suurensuuri, mutta täyttää tarpeen. Käytettäväksi suklaanruskean vakosamettijakun kera.
Ohje on swallowtail shawl (IK syksy -06), mutta ilman reunuksia. En jaksanut ruveta pähkäilemään riittääkö lanka, ja toisaalta halusin käyttää kaiken langan ja tehdä mahdollisimman suuren. Reunukset siis vain pari kerrosta ainaoikeaa, lisäsin vähän silmukoita ennen päättelyriviä, jotta reuna joustaisi paremmin. Jokin niissä terävissä reunoissa nyppii. Ja toisaalta taas tuosta ihan perushuivista tuntuu puuttuvan jotain. No, ihan peruskäyttöön se oli tarkoitettukin, ajaa hyvin asiansa.
Lankana Rowanspun 4-ply cucumberpatchin alelaarista, kaksi 25 g:n kerää. Riittoisaa. Sävyn nimeä en muista. Ensin olin varma ettei tuo ole ollenkaan minua varten tuo väri tai edes tuo lanka, mutta nuo nypyt, ne on aika herkullisia.
Ehdottomasti käyttöön, on jo toiminut kurkkukipuisen kaulahuivina ja sopii hyvin palaverieleganssiin.


Tämäkin kai kategoriassa "valmista". Pähkäilin jo tuota hahtuvaa ostaessani että haluanko sen hahtuvana vai lankana. Lankana, totesin sitten myöhemmin, ja kehräysharjoituksena pyöräytin sen langaksi. Pidän noista kaksivärisistä osioista, samanlaisia ei ollut vastaavassa kaupan langasta. Eri asia sitten tuleeko tästä jotain valmiina vai ei, mutta se on ihan sievä.


Vanhat liikennevaloväriset puuvillalangat ovat myös saaneet kyytiä. Sitä on nyt liikkeellä, mallitilkkuja, rättejä, tilkkupeittoja... Ihan vahingossa tuli ostettua 200 knitted blocks, ja ajattelin sieltä tehdä läpi kaikki sopivat kaksiväriset tilkut ja ehkä niistä joskus jopa koota jotain. Tosin siis älköön kukaan kysykö milloin viimeksi olen oikeasti saanut koottua mitään neuletyötä joka vaatii ompelua. Väreinä vihreä, punainen ja keltainen. Ehkä myös tummansinistä, jos joku voisi ystävällisesti vihjata missä noista miljoonasta pahvilaatikosta kyseinen väri löytyy.

Ja jotta voitaisiin todistaa mun lopullisesti menettäneen järkeni, oheisessa kuvassa on todellakin virkkuukoukku. Kokeilen mitä syntyy tuollaisesta narusta paksulla koukulla.

Lisäksi työn alla on iso kasa vihreää samettikangasta, vaan MISSÄ ON SAKSET? Tiedän omistavani ainakin viisi paria saksia, mutta ne ovat keittiösaksia myöten kaikki kateissa. Löytäjälle palkkioksi suklaata.


Äitikin neuloo, vihreää tietenkin.

Seuraavana nousevana värinä taitaa olla violetin eri sävyt. Tein kokeilupätkiä lankaa, ja nyt värttinällä pyörii kolmea eri violettia sekaisin. Herkullista. Ei tosin aavistustakaan mitä siitä lopulta tulee, mutta milloinkas se muka on minua estänyt.
Tuo oikeanpuolimmainen on myös yllättävän hyvä väri, kirkasta keltaista ja tummanvihreää sekaisin. En olisi uskonut.

Punahilkka

Pipokausi taisi taas jäädä päälle. Ei vieläkään mitään itselle. Tämä mahtuu ehkä nukelle, ehkä oikealle ihmisellekin. Lähetin sen pohjoiseen. Ohje: Hello Yarn. Aika kiva malli, näitä voisi tehdä useampiakin.

Hömppäohjelmien avulla on tänään valmistunut puoli vartalo-osaa islantilaispuseroon. Harvinaista herkkua, tämä neulonta-aika.

No nyt lähti käyntiin

Mä yritin siis ihan selkeästi tehdä aivan liian isoja töitä, niinku ny muka aikuisten pipoja. Hei haloo, eihän sellasia kukaan jaksa, kun eivät valmistu ehkä ees samalla istumalla.

Mut tässä. Tadaa. Punainen oli jo aikaisemmin tehty, ja nyt saatiin broidillensa samanlainen.


Muut ei kyl etene. Kierrepipo oli ihan dorka, purin sen. Pari ruskeeta palmikkopipoa lojuu nurkissa jossain, mutku ne kiristää. Uusiks menee, ainaki toinen, on se itelleenki jotain saatava joskus.

Ehkä seuraavaksi jotain muuta kuin pipoja. Mut en kyl lupaa mitään. Noikin tuli ihan yllättäen ja pyytämättä. (Nii ja hei, toi on jopa siis sininen. Piste mulle.)

Hämeestä, päivää

Eihän tässä pipossa mennyt montakaan kuukautta. Käsittämätöntä miten joskus simppelit asiat eivät vaan toimi. No, nyt toimii. Kolmas versio piposta oli se joka onnistui. Ensimmäistä tehdessä loppui lanka, joten tein pienemmän, joka tietenkin oli liian pieni. Jouduin luopumaan toivosta saada pipo tehtyä Villasukalta saaduista langoista ja noudin kaupasta kolmanne kerän Eskimoa. Eihän tämä Voi olla näin vaikeaa. Vaan onpa näemmä toisinaan.
Mies tykkää pipostaan, otti sen käyttöön jo ennen kuin ehdin päätellä langat.


Voiko muuten villasta neulottua tärkätä?
T. nimim. siitä piti tulla solmio, mutta taisin tehdä putkilon.
Ei koskaan ennen ja joko taas.

Puikoilla myös liian pieni palmikkopipo itselle. Jos se vaikka venähtäisi sopivaksi? Tuskin kuitenkaan. Koskahan sitä oppisi?

Pinkeetä

Kiirettä on pitänyt, mutta juuri ajoissa valmistui Icarus (IK winter 06). Se saa nyt pingottua tarkastajien valvonnassa yön yli ja aamulla pääsee joulupukin matkaan. (Ei huolta, tarkastajat saavat kyllä viettää yönsä suljettujen ovien takana.)


Vähän muitakin huiveja on valmistunut, oranssi imagohuivi kummitädille ja vihreä kummisedälle. Muut neulepaketit lähtivät jo matkaan. Vielä mummolle kämmekkäät niin sitten on valmista. Paitsi että oma mies taitaa jäädä ilman pipoa jouluksi. Ehkä uudeksi vuodeksi sitten. Suutarin lapsia...


Postista tuli yllättäen toinen kappale Interweave Knitsin syysnumeroa. Ilmeisesti sen Jamaikalla käyneen "tilalle". Voisin vaihtaa sen vaikka johonkin kivaan lankakerään, jos jotakuta kiinnostaa...

Kieputusta ja lahjomuksia

Niin. Tää osti kerijälaitteen ja on kerinyt kilometritolkulla lankaa siitä lähtien. Ja samalla tää huomas että tällä on ohutta Pirkkaa kohta koko sarja. Pakko saada lisää. Lauantaina vois käydä Tampereella taas...
Kirjoneulelapasia? Huiveja? Vähän houkuttelis myös sellainen yksivärinen neuletakki missä on kirjoneulekaarroke, niitä kun on näkynyt vähän siellä täällä ohjeina.


Snyyni paljasti itsensä ja lähetti minulle kahta lajia Opalin sukkalankaa, joista vyyhdellä olleen tietenkin kerin välittömästi. Samoin sain Teddy-langasta tehdyn ponchon, mutta koska se snyyn arvelujen mukaan päätyy pukinkonttiin, en taida sitä näyttää nyt. Kiitos paljon kaikista paketeista, Sarita!

Itsekin paljastuin, kuten edellisen postin kommenteista saattoikin jo lukea. Lähettelin siis paketteja tänne.


Lahjatehtaalta on valmistunut seuraavaa:

Peruskauluri Sandnes Sisusta kummipojalle. Näitä vois tehdä lisääkin, mukavan pehmeä ja ihan kätevä. Note to self: älä osta enää pätkävärjättyä lankaa, jos et oikeasti aio tehdä siitä sukkia. Tai siis tietenkin tästä piti alunperin tulla sukat, mutta joku on vienyt sukkainspiraationi. Jos näette, voisitteko palauttaa, kiitos.


Hahtuvasta jotain. Tämän nimi on Loska, mutta muuta en kerro, joku näkee jouluna sitten.
Ja hei! Piste mulle. Neuloin ison kasan hahtuvaa eikä lanka katkennut koko aikana kuin ehkä kerran!

Tilasin ensimmäistä kertaa Amazonista kirjoja. Nopea toimitus ja kunnolla paketoitu. Kehtaan tilata toistekin. Odottelen vielä sitä samana päivänä Adlibriksestä tilattua pakettia. Siellä kun olivat ne neulontakirjat, tuo eilinen paketti sisälsi vain joululahjoja.

ps. Joo, tiedän. Jos bloggais useammin, ei tulis tällaisia kilometrin mittaisia sekatekstejä.

Tyytyväisiä asiakkaita

Kävin Tampereella viikonloppuna. Messuilla, jep.
Mutta noi pehmeät esineet tuolla kassissa eivät ole mitään lankaa tai hahtuvaa. Hahtuvaa! Niin, hahtuva on täysin mahdollinen materiaali sittenkin. Kuka olis arvannut?
Ei mitään sukkalankaa tai pirkkalankaa, ei. Eikä varsinkaan hahtuvalankaa.

Oikeastihan mä tietenkin siis olin reissussa viimeistelemässä keskeneräisiä töitäni, kuten kunnon ihmiset tekevät.
Roosa sai vihdoin hapsut, punapaitaisen ystäväni toimesta. Kiitos!
Lankana puuvillaa, ei ehkä nappivalinta huiviin, mutta saaja oli oikein tyytyväinen.

Ja punapaitaisella ystävällä on entistä suuremmat mahdollisuudet saada punainen paitansa valmiiksi. Vielä hihat kiinni ja kaula-aukkoon virkkausta. Yllättävää kyllä tuosta Vivekasta on sittenkin kehkeytymässä ihan oikea aikuisten neulepusero. Ei olis minusta uskonut.

Seuraavassa numerossa: Kieputusta.

Tadaa!

Sain jotain valmiiksikin. Tätä Helleborus-huivia olen kanniskellut mukanani käsilaukussa (kyllä, mulla on valtava käsilaukku, sinne mahtuu paljon muutakin kuin yksi pieni huivi) ja neulonut aina tilaisuuden tullen. Huivi on jo päässyt kanssani jumppaan ja työmaalle, kun on ollut kylmä. Tehty ihan ohjeen mukaan, kaksi kerää Kitten mohairia meni. Olen tyytyväinen. Paitsi että tajusin sitten että pitäisi tietysti olla samaan settiin pipo ja lapaset ja ties mitä. Suutarin lapsella ei näemmä ole kenkiä, eikä neulojalla asusteita kun kylmyys iskee...


Tässä todiste siitä että sentään joku meillä on tohkeissaan Novitan langoista, Hurja mustassa neuletakissa kiinni olleiden pingotuslankojen kimpussa. Ei, en ole vielä ommellut neuletakkia kokoon. Any day now...

Ja vielä yksi tadaa! Kymppitonniarpajaisten voittaja on: Raisa. Jätätkö vaikka meiliosoitteesi kommentteihin, niin keksin sinulle jotain kivaa...

Myydään kymmenentuhatta mörvelöä

Myydään

• Socks, socks, socks. Paljon erilaisia sukkaohjeita, mutta totesin sittenkin pitäväni perinteisemmistä sukista. 8 €
• Start quilting. Selkeä perusteos tilkkutöistä, mutta minulla on tämänkaltaisia enemmän kuin tarvitsen. 7 €
• Lapitöö ja teppimistehnikate entsüklopeedia. (linkki vie englanninkieliseen alkuteokseen, mutta kirjani on viroksi) Tilkkutöiden perusjutut selitetty selkeästi, ei tarvitse osata kieltä ymmärtääkseen. Lisäksi kirjassa on inspiraatiokuvia. 5 €

Kirjat ovat hyväkuntoisia, muutamaan kertaan selailtuja. Hintoihin lisätään postikulut tai vaihtoehtoisesti mahdollisuus noutaa Uudellamaalla sopimuksen mukaan. Jätä kommentteihin viesti jos kiinnostaa.

Kymmenentuhatta

...näyttää kohta kävijälaskuri tuolla aivan alareunassa piilossa. Kerro kommenteissa sunnuntaihin mennessä, mitä käsitöiden tekeminen on elämääsi tuonut, niin osallistut pienenpieneen arvontaan.

Mörvelöä


Jep. Näitä tällaisia kauniita ja detaljirikkaita, kiehtovia neuleita. Mutta ei enää paljon mörvelölankoja jäljellä. Vielä ainakin yhteen siniseen huiviin riittää. Tuo punainen on jotenkin ihan siedettävä, jospa joku kaveri sen haluaisi. Muut varmaan menevät keräykseen.

On minulla oikeitakin juttuja työn alla: Viveka on jo yli hiha-aukon ja Helleborukseen neulottu puolitoista kerää punaista kitteniä. Mutta kun keskeneräisiä ei näytetä hulluille eikä herroille...

Ostoskierros Helsingissä eilen teki selväksi ainakin sen että neuleasusteet ovat tänäkin syksynä kuuminta hottia. Olisi pitänyt olla kamera mukana niin olisi voinut tehdä muistiinpanoja joulupukin pajaa varten. Alkaa muuten olla syytä panna paja pystyyn, muuten kaikki todellakin saavat mörvelöhuivin.

Se neuloo sittenkin!

Olen hengissä. Ja neulonkin. Olen koko elokuun väsännyt xl-kokoista neuletakkia mustasta mohairista. Mikä mahtoikaan olla se hulluus joka minut moiseen ajoi...
Tai no, sanottakoon nyt ettei siihen sentään kaikki aikani ole mennyt, etten vaan saa hitaan mainetta.

SNY:n pakettikin on kadonnut ja syystahmeutta on muutenkin hieman havaittavissa. Josko siitä neulomalla pääsisi? Lankaa ainakin on kertynyt taas nurkkiin ihan riittävästi...

Sukkia on syntynyt taas:


Beessit sukat, tai mikä tuo väri nyt sitten onkaan, kaverille joka lahjoitti minulle rullan vanua eikä suostunut ottamaan maksua, mutta sukat sentään kelpaavat.
Muuten tavalliset perinnesukat, mutta tuota mallineuletta olen mukaillen katsonut Knitting Vintage Socks -kirjasta, se on niissä Gentleman's Fancy Socks -sukissa, jotka muuten lupasin tehdä jos voitan Pura lanan arpajaisissa, ja minähän voitin! Vaaleanvihreät lankavyyhdit saapuivat eilen postissa pelastaen flunssapäivän. Kiitos paljon, Mari! Langat tosin huutelivat että saisivatko sittenkin ruveta pitsikuvioisiksi unisukiksi, joten saa nyt nähdä miten tässä käy.


Punaiset ribbisukat Hjertegarn socks -langasta. Ehdottomasti suosikkisukkalankani, vaikkei tuo väriyhdistelmä niitä parhaita olekaan. Oikein kelvolliset sukat tuli silti, nämä lähtevät kesämökkinaapurille, ihan vaan koska ihmisiä pitää joskus ilahduttaa.


Posliinkukka kukkii! Ensimmäistä kertaa ikinä!
Ne jotka tuntevat kyseisen kasvin, tietänevät että sen kukista erittyy tahmeaa nestettä. Meidän kukka sattuu sijaitsemaan kissojen virallisella ikkunalaudalla, joten se on, yllätys yllätys, kissankarvoilla kuorrutettu. Sain otettua tuon kuvan ennen kuin kissat ehtivät paikalle.

Nyt taitaisi olla paikallaan joululahjaideainventaario. Pipoja, huiveja, sukkia... Jotain vähän erikoisempaa tekisi mieli keksiä. Pitänee hautoa ajatuksia syksyn uusien ohjeiden parissa.

On sitä oltu lomilla ahkerana

Vihreä koivunlehtihuivi on saatu hienosti purettua, oltuaan ensin noin 40 senttiä pitkä. Ei vaan tullut huivia. Kova lanka, liukkaat puikot, kuvio liian "jotain" tai sitten ei tarpeeksi "jotain muuta". En tiedä, mutta ei skulannut ei. Mitähän sitä tekisi vihreänkirjavasta, kovasta ja ohuesta puuvillalangasta?

Samoin punaraidallinen sukanvarsi sai kyytiä, kun se ei kerran edes tiennyt kenen sukka se olisi ja montako silmukkaa kantapäähän tulisi. Siedän vähän huonosti epäsymmetriaa ja sukanvarressa oli pariton (!) määrä silmukoita. Enkä kyllä taida oikein sietää seiskaveljes-lankaakaan.



Sitä paitsi tarvitsin sukasta puikkoa Soleil-toppiin, joka tuossa roikkuu narulla kuivumassa, pitsikin on ah niin kätevästi "pingotettu" pyykkipojilla. Tämä on tehty jostain valkoisesta pitsipuserosta purkamastani langasta jonka värjäsin punaiseksi. Lanka päästää älyttömästi väriä pesussa vieläkin, toppi on ihan jees, mutta ei sittenkään "minun juttuni". Onneksi jätin sen kesämökillä yöksi vartioimatta, äiti oli kokeillut sitä nukkuessani ja totesi että hän tarvitsisi juuri tuollaisen. No olepa hyvä, sait juuri sellaisen. Vähän vielä pitää olkapäitä ja kädenteitä tuunata niin kai siitä ihan käyttövaate tulee.

Haikukin menee purkuun, heti kun muistan mihin sen tekeleen laitoin. Vaikka tein eilen jälleen lankainventaarion, ei tuo luomus hypännyt silmilleni mistään nurkasta.

Olkoon piilossa sitten. En olis niitä lankoja tarvinnutkaan. Ostin nimittäin uusia. Ihan vähän vaan... Näyttäisin, mutta laitoin ne kaikki jo laatikkoihin talteen. Joukossa mm. 7 kerää mustaa Kitteniä (pusero on jo tulossa), sukkalankoja ainakin öö.. aika moneen pariin (jouluksi jouluksi), sinistä vihreää ruskeaa ohutta pirkka-lankaa (sitä pitää aina olla, ja osa oli alennuslaarissa, ei vileeni voinut mitään) ynnä sitten sekalaisia keriä erilaisia puuvillasekoitteita (älä edes kysy, ei aavistustakaan miten ne joutuivat koriini). Erittäin onnistunut Etelä-Suomen rengasmatka siis.

Oli meillä muutenkin hauskaa reissussa. Mieskin ihan kiltisti vaan pyöritteli silmiään langoilleni ihan vähän vaan. Lupasin toki tehdä hänelle villapuseron.

Mutta. Dilemma:
Minulla on 500 g ruskeaa ohutta pirkkalankaa. Voisin kuvitella siitä ehkä juuri ja juuri tulevan s-kokoisen miehen puseron. Mutta luulo ei ole tiedon väärti.
Ja. Dilemma kaksi:
Minkälaisen puseron sitä tekisi? Leo ja Saranac ovat kuulemma vähän sen tapaisia kuin mies haluaisi, mutta ohjeet ovat paksummille langoille. Tietenkin. Kuka hullu tekee kakspuolosilla miesten kokoisen villapuseron? (Ei tarvitse vastata.) Niin tai ehkä siihen voisi ottaa jonkun toisen langan kaveriksi. Eikä se langan paksuus nyt mikään ongelma ole, onhan minulla matemaattinen pää (on on, ihan oikeasti on) ja laskukone. Mutta ensin pitäisi kyllä tietää mitä tekee, kun ei nyt ihan omasta päästäkään jaksaisi keksiä. Ei hajuakaan. Jatkamme tutkimuksia. Saa ehdottaakin jos keksii. Kovasti tuntuu olevan naisille ihan mitä vaan ohjeita, mutta miehille paljon vähemmän.



Loppukevennyksenä kesäsukat! Niitä on jo kaksi paria tehty, serkulle ja kummitädille. Toinen varpaista ylös ja toinen ylhäältä alas, edellisen parin langan riittävyyden rohkaisemana. Lankana siis kirjava mandarin petit ja 2,5 mm puikot. Yksi kerä riittää jämptisti neljäkakkosen sukkiin tuollaisella olemattomalla varrella. Vielä olisi kolmanteen pariin lankaa. Mutta kun on jo aloitettu ihan toisenlaisetkin sukat tässä välissä. Sukkia pitää olla. Juu-u.

Flower basket shawl ja muita yllätyksiä

Tuli siitä siis huivi sittenkin. Tosin neuloin sitä vielä juhlissa. Uudenlainen extreme-laji, ota vähän boolia ja tee sitten pitsiä. Pingotukseen pääsin vasta eilen mökillä, ihan perinteisin menetelmin sitten lopulta kuitenkin, vanhan ison petarin päällä. Täytyy yrittää piilottaa se petari johonkin mökin nurkkaan, se on nimittäin valtava ja valtavan hyvä isojenkin kappaleiden pingottamiseen.

Huivi pääsi vähän tutustumaan pihasyreeniin, kun en oikein viitsinyt kissojakaan malliksi pyytää.
Alla vielä detalji kuviosta.

Malli: Flower Basket Shawl (Interweave Knits nettisivuilta, ei ole siellä enää), tein ohjeen seitsemän mallikerran lisäksi vielä muutaman, olisiko tuossa 10 tai 11.
Lanka: Wetterhoffin Sivilla (Ehkä maailman toiseksi ihanin lanka)
Puikot: 4
Lopputulos: Lääh. Lisää tuota lankaa. Lisää tällaisia huiveja. Pakko. Neuloa. Pitsiä. Lisää.



Puussa poseerasi myös äidille aiemmin valmistunut hahtuvainen Fulled lopi tote. Tähän pitäisi kuulemma tehdä tummansininen vuori, mutta tummansininen kangas on hautautunut luultavasti jonnekin vihreän ja punaisen ja violetin alle. Jatkamme arkeologisia kaivauksia.



Mutta mutta... kuka on tuonut meille korillisen lankaa?
No minäpä itse, ihan omin kätösin valitsin.

Korissa Mandarin Petitiä kahta väriä, ruskeasta tulee ehkä yks juttu ja toi kirjava oli vaan "pakko saada" kokeiltavaksi. Sinikirjava lanka on nimeltään Gedifran Fashion Trend Stripe, se haluaa kuulemma olla My so called scarf. Vihreä ohut Pirkkalanka taas kuiski jotain syksyisistä pitseistä tai sitten se haluaa olla kimpassa itsevärjätyn vihreän langan kanssa.

Tähän taisi siis kesäloman alun kunniaksi päättyä lankahamsterointi. Pääsen pian etelän lämpöön neulomaan, vaatiihan moinen nyt uudet langat. Niin ja nähtäväksi jää josko siellä perilläkin olisi lankakauppoja...

Pupu!

Neulon sittenkin!
Tai koko ajanhan olen neulonut, mikään vaan ei valmistu. Puikoilla enemmän tai vähemmän aktiivisesti ovat:

• Yksi raidallinen sukka joka on ollut kesken ties kuinka pitkään, en jotenkin kykene tekemään siihen kantapäätä, omituiset silmukkamäärät, älä kysy...
  
• Haiku sinisestä vanhasta puuvillalangasta, valmistunee joskus
• Branching out valkoisesta Novitan mohairista, kutittaa nenää jos tekee enemmän kuin kaksi mallikertaa kerrallaan, hidasta siis
• Uusimpana tulokkaana Flower basket shawl farkunsinisestä Sivillasta, ihanaa! Tämä varmaan valmistuukin, jos vain ehtisi rauhassa istua neulomassa.

Niin se pupu! Neuloin mökillä viikonloppuna legs-pupun, joka sai heti innokkaita ihailijoita:



En ole ihan varma huovutanko sen vai annanko olla tuollainen. Oli kyllä hauska tehdä, pupulle saattaa syntyä kavereitakin, kiva lahjaidea lapsille ja lapsenmielisille.

Ruskeasta rätistä koriksi

Sisäinen perfektionistini ei ole kyennyt bloggaamaan, koska aina vaan on pimeää ja möhnäistä eivätkä valokuvat onnistu ja plääh. Sitä on liikkeellä.

Ruskeista villalangoista valmistui tällainen:


Pyörittyään aikansa pesukoneessa, se jalostui varsin käyttökelpoiseksi esineeksi. Siinä voi näet säilyttää sävyyn sopivia punaisia lankoja. Siis käsityökori on vimpaimen nimi.


Lankana netistä ostettu pussillinen kahta erilaista ruskeaa villalankaa yhtaikaa ja koristeena punaista ohutta pirkka-lankaa, kaksinkertaisena sekin. Vielä jäi ruskeita johonkin pieneen nyssäkkään ja samassa pussissa oli luonnonväristäkin, josta on tarkoitus myöhemmin tulla vihreää.

Muut speksit: Luodaan monta silmukkaa, n. 150 taisi olla tässä. Reunaan pari kerrosta aina oikein, jonka jälkeen neulotaan pyörönä oikeaa niin kauan kuin huvittaa. Raitoja tein kun kyllästyin välillä. Pohjan reunaan tehdään yksi kerros nurjaa, jonka jälkeen kavennetaan pohja ympyräksi. Kahvoja varten poimitaan yläreunasta sopiva määrä (tässä 11) silmukoita. Neuloin kahvat 1o1n joustinta ja sitten kiinnitin silmukoimalla toisesta päästä kiinni. Yläreunaan, kahvoihin ja pohjan reunan nurjaan kerrokseen virkataan punaisella kerros kiinteitä silmukoita (tai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään, en ole virkannut aikoihin).

Tarkkaavaisimmat ovat jo tähän mennessä huomanneet että valmiin korin alareunassa ei näy mitään punaista raitaa. On se siellä. Pohjassa, noin sentin päässä reunasta. Ei siis kannata kaventaa pohjaa liian nopeasti. Olkoon. Toimiva kori se on noinkin. Puolustuksekseni sanottakoon että pohja kyllä näytti sopivammalta ennen huovutusta.

Kissat tietysti rakastavat koria. Kaikki esineet joihin voi mennä sisään, ovat ihania. Samoin kaikki esineet jotka ovat villaa. Voitte vain kuvitella miten ihana on villainen esine, jonka sisään voi mennä...