Hämeestä, päivää

Eihän tässä pipossa mennyt montakaan kuukautta. Käsittämätöntä miten joskus simppelit asiat eivät vaan toimi. No, nyt toimii. Kolmas versio piposta oli se joka onnistui. Ensimmäistä tehdessä loppui lanka, joten tein pienemmän, joka tietenkin oli liian pieni. Jouduin luopumaan toivosta saada pipo tehtyä Villasukalta saaduista langoista ja noudin kaupasta kolmanne kerän Eskimoa. Eihän tämä Voi olla näin vaikeaa. Vaan onpa näemmä toisinaan.
Mies tykkää pipostaan, otti sen käyttöön jo ennen kuin ehdin päätellä langat.


Voiko muuten villasta neulottua tärkätä?
T. nimim. siitä piti tulla solmio, mutta taisin tehdä putkilon.
Ei koskaan ennen ja joko taas.

Puikoilla myös liian pieni palmikkopipo itselle. Jos se vaikka venähtäisi sopivaksi? Tuskin kuitenkaan. Koskahan sitä oppisi?