Aloittamisen vaikeudesta

Mikä siinä on että mitä tahansa neuletta aloittaa, se alku pitää purkaa ainakin kolmeen kertaan ennen kuin on tyytyväinen?
Toivottavasti tämä on vain ohimenevä kausi.

Eilen purin taas aloittamani lastensukat, alku tuntuu milloin liian isolta, milloin liian pieneltä. Aloitin uudestaan ja lupasin itselleni että nämä tehdään loppuun tuli sitten minkä kokoista tahansa, aina jostain käyttäjä löytyy.

Samoin aloitin elämäni ensimmäista huovutustyötä eilen, teen ihan tavalliset punaiset lapaset. Arvelin että ensimmäisellä kerralla kannattaa noudattaa ohjetta kirjaimellisesti ja katsoa sitten mitä muutoksia voi seuraavalla kerralla tehdä. Juu ei. Purin ja vaihdoin puikkokokoa. Pelkäsin että lanka loppuu, koska käsityöliikkeen myyjä oli sanonut että vaikka ohjeessa lukee tuo lankamäärä niin se ei välttämättä riitä. Johtuiko sitten erikokoisista puikoista vai mistä, lankaa kuitenkin jäi ensimmäisen lapasen kerästä ja nyt pitää sitten purkaa aloituskerros ja jatkaa mielestäni vähän liian lyhyeksi jäänyttä vartta. Kaikki lanka on käytettävä.

Jep, olen hullu perfektionisti, jos joku ei sitä vielä arvannut.

Niin ja olen pukeutunut lempivaatteisiini: Luumunvärinen pitkä neuletakki ja vaaleanliila t-paita, vähän jo kuluneet lempparifarkut, mustat korolliset nilkkurit, alla punaiset lempparirintsikat ja ties mitä muuta, pukeuduin pimeässä ja puoliunessa. Mulla taitaa olla joka päivä nämä ihan samat vaatteet. Olen ylpeä erityisesti siitä etteivät ne ole mustia, josko siitä kaudesta päästäisiin vähitellen.
Haastan sinut.

Tulossa: Onko se hiiri vai siittiö...