Vauhtia pipossa
Löysin kaapistani pipon. Sanoisin että se on jostain 70-80 -luvuilta peräisin. Äitikö tuon on tehnyt vai mummo? Veikkaan mummoa. Ainaoikeaa tasona ja takana sauma. Helppoa kuin heinänteko. Tuo on aika löysä ja iso mutta ihan kiva, tekisikö vaikka uuden ja pienemmän?
Jahka ehtii, siis. Listasin nimittäin mitä "pitäisi" neuloa jouluksi. Yhtään siis en taaskaan oo yliarvioinu vauhtiani ja ajan määrä, ehen.
Niin ja missä välissä mä neulon itselleni kaikki lämmikkeet talveksi? Tai siis lähinnä, kuka tai mikä on syönyt edellisvuosien asusteet?
Sain Vivekan neulottua! Jee. Kuka nyt tulis höyryttämään ja päättelemään sen? Kenties sama henkilö joka yhdistäis nuo tuolla pussissa hengaavat neuletakin osat, tekis sihen yhteen huiviin hapsut, äidin kassiin vuorin ja päättelis parit pikkupipot...
Välttääkseni kaikkia näitä kysymyksiä ja oikeasti minkään "hyödyllisen" tekemistä, ryhdyin luomaan silmukoita Alvaria varten, koska, no, haluan tehdä sellaisen. En sentään rynnännyt mitään Noroja etsimään vaan kaivoin kaapistani antiikkista floricaa kahta punaliilan sävyä, tästä järkevyyspiste mulle.
1 kommentti:
Ensi visiitillä blogissasi.Monipuolinen käsityöläinen olet.Tulen toistekin kurkkaamaan.Olet listoillani.
Lähetä kommentti