Ihan hirveetä, vihreetä

Tervetuloa vihreään kauteen.
Ensimmäisenä esittelemme jotain valmista, rasti seinään.



Kolmiohuivi kaulaan, ei ole suurensuuri, mutta täyttää tarpeen. Käytettäväksi suklaanruskean vakosamettijakun kera.
Ohje on swallowtail shawl (IK syksy -06), mutta ilman reunuksia. En jaksanut ruveta pähkäilemään riittääkö lanka, ja toisaalta halusin käyttää kaiken langan ja tehdä mahdollisimman suuren. Reunukset siis vain pari kerrosta ainaoikeaa, lisäsin vähän silmukoita ennen päättelyriviä, jotta reuna joustaisi paremmin. Jokin niissä terävissä reunoissa nyppii. Ja toisaalta taas tuosta ihan perushuivista tuntuu puuttuvan jotain. No, ihan peruskäyttöön se oli tarkoitettukin, ajaa hyvin asiansa.
Lankana Rowanspun 4-ply cucumberpatchin alelaarista, kaksi 25 g:n kerää. Riittoisaa. Sävyn nimeä en muista. Ensin olin varma ettei tuo ole ollenkaan minua varten tuo väri tai edes tuo lanka, mutta nuo nypyt, ne on aika herkullisia.
Ehdottomasti käyttöön, on jo toiminut kurkkukipuisen kaulahuivina ja sopii hyvin palaverieleganssiin.


Tämäkin kai kategoriassa "valmista". Pähkäilin jo tuota hahtuvaa ostaessani että haluanko sen hahtuvana vai lankana. Lankana, totesin sitten myöhemmin, ja kehräysharjoituksena pyöräytin sen langaksi. Pidän noista kaksivärisistä osioista, samanlaisia ei ollut vastaavassa kaupan langasta. Eri asia sitten tuleeko tästä jotain valmiina vai ei, mutta se on ihan sievä.


Vanhat liikennevaloväriset puuvillalangat ovat myös saaneet kyytiä. Sitä on nyt liikkeellä, mallitilkkuja, rättejä, tilkkupeittoja... Ihan vahingossa tuli ostettua 200 knitted blocks, ja ajattelin sieltä tehdä läpi kaikki sopivat kaksiväriset tilkut ja ehkä niistä joskus jopa koota jotain. Tosin siis älköön kukaan kysykö milloin viimeksi olen oikeasti saanut koottua mitään neuletyötä joka vaatii ompelua. Väreinä vihreä, punainen ja keltainen. Ehkä myös tummansinistä, jos joku voisi ystävällisesti vihjata missä noista miljoonasta pahvilaatikosta kyseinen väri löytyy.

Ja jotta voitaisiin todistaa mun lopullisesti menettäneen järkeni, oheisessa kuvassa on todellakin virkkuukoukku. Kokeilen mitä syntyy tuollaisesta narusta paksulla koukulla.

Lisäksi työn alla on iso kasa vihreää samettikangasta, vaan MISSÄ ON SAKSET? Tiedän omistavani ainakin viisi paria saksia, mutta ne ovat keittiösaksia myöten kaikki kateissa. Löytäjälle palkkioksi suklaata.


Äitikin neuloo, vihreää tietenkin.

Seuraavana nousevana värinä taitaa olla violetin eri sävyt. Tein kokeilupätkiä lankaa, ja nyt värttinällä pyörii kolmea eri violettia sekaisin. Herkullista. Ei tosin aavistustakaan mitä siitä lopulta tulee, mutta milloinkas se muka on minua estänyt.
Tuo oikeanpuolimmainen on myös yllättävän hyvä väri, kirkasta keltaista ja tummanvihreää sekaisin. En olisi uskonut.

Kevät = lievä mania

Tää on taas vähän tätä.

Ostettu:

• Ylläolevat säkilliset lankaa.
  
• Saumuri.
• Kankaita.
• Lehtiä, kaavoja, ohjeita.
  
• Varmaan vaikka mitä muuta, mutta koko omaisuus on vähän siellä täällä laatikoissa ympäriinsä. Hukassa on mm. neula. Täällä heinäsuovassa.

Aloitettu:

• Sukat.
• Hartianlämmitin. Paksusta kirjavasta langasta. Huhtikuussa. Hei, olen klovni ja mulla on hiki.
• Valtavan punaisen vyyhden keriminen. Se on nyt solmussa. Kiva.
• Jotain sälää jossain laatikossa.

Pahasti kesken:

• Islantilaispusero. Huhtikuussa.
• Kummipojan synttärilahja. Synttärit oli helmikuussa.
• Hemmetti näitä jaksa luetella, sanotaan vaikka että ihan kaikki on pahasti kesken.
  

Saatu valmiiksi:

• Öö... Tuota... Valmis, onko se jotain syötävää?
• Eiku juu. Yksi trikoinen teepaita. Se on huono. Olkasauma repsottaa. En aio korjata. Pah.

Ens kerralla jotain oikeeta asiaa. Juu-u.

Se pyörii sittenkin!

Ällistyksekseni kykenen tuottamaan jotain langankaltaista.
Ensin tuli tällaista möykkykasaa:


Sitten jo ohuempaa ja tasaisempaa. Tuo yksisäikeinen lanka vaan vetää hiukan vinoon.


Joten kolmannen yritelmän kertasin, ihan sattumalta käteen osuneista väreistä, kai tämä joulupaketin naruksi käy, jos ei langaksi ihan.


Nyt olen sitten muutamana iltana pyöritellyt lisää tuota kullankeltaista villaa.
Ehkä tätä voisi tosiaan ruveta tekemään. Tosin nykyinen villakokoelma on enimmäkseen aika voimakkaita värejä, joten ehkä pitää opetella värien sekoittamista ensin, ettei ryhdy mitään kovin räikeitä yhdistelmiä tekemään. Ja varmaan pitää myös opetella noiden lankojen jälkikäsittelyä, tällä hetkellä olen vaan niin kovin innostunut siitä että värttinä pyörii, etten jaksa vielä uhrata kovin montaa ajatusta sille, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Pahoittelen muuten, jos noiden ylläolevien kuvien värit ovat mitä sattuu, näyttö posahti ja tämä varanäyttö näyttää kaiken hiukan vaaleanpunaisin sävyin, joten en uskaltanut ryhtyä kuvien väriä säätämään, ties mitä niistä olisi tullut.

Tietenkin kissat haluavat kehrätä myös lankaa. Tosin vaan mieluummin väärään suuntaan pyörittäen. Ja tuijotus on intensiivinen.

Hyssss

Tää ihan vahingossa osti tällasen.
Ku lisää lankaa ei saisi ostaa, mut kukaan ei puhunu langan tekemisestä.

Keskustelu kotona meni jotenkin näin:
Mä: "Katso mitä mä ostin."
Mies: "Joku lankahärveli taas, vai?"

Ajattelin aloittaa varovasti itse opiskelemalla, joten mitään tuloksia on turha odotella. Olen netin ja kirjojen ohjeita lueskellut kyllä, vaan onko kenelläkään mitään kikkakolmosia, joista pitäisi tietää, ettei menetä hermojaan turhaan?

Punahilkka

Pipokausi taisi taas jäädä päälle. Ei vieläkään mitään itselle. Tämä mahtuu ehkä nukelle, ehkä oikealle ihmisellekin. Lähetin sen pohjoiseen. Ohje: Hello Yarn. Aika kiva malli, näitä voisi tehdä useampiakin.

Hömppäohjelmien avulla on tänään valmistunut puoli vartalo-osaa islantilaispuseroon. Harvinaista herkkua, tämä neulonta-aika.

No nyt lähti käyntiin

Mä yritin siis ihan selkeästi tehdä aivan liian isoja töitä, niinku ny muka aikuisten pipoja. Hei haloo, eihän sellasia kukaan jaksa, kun eivät valmistu ehkä ees samalla istumalla.

Mut tässä. Tadaa. Punainen oli jo aikaisemmin tehty, ja nyt saatiin broidillensa samanlainen.


Muut ei kyl etene. Kierrepipo oli ihan dorka, purin sen. Pari ruskeeta palmikkopipoa lojuu nurkissa jossain, mutku ne kiristää. Uusiks menee, ainaki toinen, on se itelleenki jotain saatava joskus.

Ehkä seuraavaksi jotain muuta kuin pipoja. Mut en kyl lupaa mitään. Noikin tuli ihan yllättäen ja pyytämättä. (Nii ja hei, toi on jopa siis sininen. Piste mulle.)

Mulla on *puuvillasekoitetta* mä koulutan teitä, osa 2

Ensin yksi ja nyt vihdoin se toinen arempi kissakin uskalsi langan houkuttelemana syliin ensimmäistä kertaa. Ih!

Tekeillä tuossa merimiespaidan hihat, raitoja vaaleampaa ja tummempaa sinistä. Aika herkullinen väriyhdistelmä, Hurjankin mielestä, sillä tietenkin se suoritti makutarkistuksen, kun kerran lähietäisyydelle oli uskaltanut.

Tässä on myös päässyt taas käymään näin:


Aloitan koko ajan uusia töitä, mutten edes vaivaista pipoa saa valmiiksi. Heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen pysähtyy. Harmaassa kierrepipossa on mystisiä ekstrareikiä resorin jälkeen. Palmikkopipo sentään edistyy edes välillä, ainakin kun olen tien päällä, se on käsilaukkuneule.

Eihän tämä Voi olla näin hidasta ja hankalaa. Ne on pipoja, jestassentään. Seuraavaksi pitäisi aloittaa islantilaispusero, joka tätä vauhtia siis valmistuu jo viiden vuoden kuluttua.

Tässä siis harmaata ja sinistä, valkoistakin olisi kesken, jossain...

Hämeestä, päivää

Eihän tässä pipossa mennyt montakaan kuukautta. Käsittämätöntä miten joskus simppelit asiat eivät vaan toimi. No, nyt toimii. Kolmas versio piposta oli se joka onnistui. Ensimmäistä tehdessä loppui lanka, joten tein pienemmän, joka tietenkin oli liian pieni. Jouduin luopumaan toivosta saada pipo tehtyä Villasukalta saaduista langoista ja noudin kaupasta kolmanne kerän Eskimoa. Eihän tämä Voi olla näin vaikeaa. Vaan onpa näemmä toisinaan.
Mies tykkää pipostaan, otti sen käyttöön jo ennen kuin ehdin päätellä langat.


Voiko muuten villasta neulottua tärkätä?
T. nimim. siitä piti tulla solmio, mutta taisin tehdä putkilon.
Ei koskaan ennen ja joko taas.

Puikoilla myös liian pieni palmikkopipo itselle. Jos se vaikka venähtäisi sopivaksi? Tuskin kuitenkaan. Koskahan sitä oppisi?

Herkkuraitoja

Jokin pakotti minut ostamaan nämä langat ja tekemään niistä raitoja. Herkullista, ruskean ja sinisen yhdistelmä on lyömätön vaikkeivat nuo värit näin pimeällä kuvattuina lainkaan kunnolla toistukaan kuvassa. Mitä tästä voisi tehdä?

• Sukkia, sanoi mieheni, mutta tämä ei ole sukkalankaa.
  
• Raidallinen pusero miehelle, kuulemma ilman tuota vaaleaa raitaa.
• Joku pirtsakka lastenvaate, en kyllä tiedä kenelle enkä mikä.
• Ruskeasta tai tummemmasta sinisestä yksinään pitsihuivi.
• Jotain muuta, mitä?
  

Puikoilla tällä hetkellä pitsiä, vihreää ihanuutta, meinasin vilauttaa mutta kudin jäi töihin, ei kyllä sillä että siellä neuloa ehtisi.

2007

Niin, uusi vuosi. Nyt olisi kai aika tehdä inventaariota tai lupauksia. Inventaario on kyllä tekeillä, ei niinkään uuden vuoden vaan uuden työhuoneen vuoksi. Lankaa on, tuota, paljon... henkilöautollinen...
Lupauksien pitämisessäkään en oikein ole hyvä. Aioin yrittää ottaa ihan rennosti. Kuten tyyliin olla osallistumatta mihinkään tempauksiin... Mutta kun Project Spectrum alkaa taas! Edellinen kierros meni vähän vähänlaisella osallistumisella kyllä, mutta miten voisin vastustaa, kun juuri olin ehtinyt ottaa tällaisen kuvan:


Ei minulla mitään teemaa tietääkseni ollut, mutta näinpä muistuttavat toisiaan tekeleeni. Tummemmasta on tulossa Simple knitted bodice siskolle (tosin toi vaaleampi raita lähtee pois kyllä, piti testata, mut ei hyvä), vaaleammasta synttärilahjapaita kummipojalle.
Niin ja tein välipäivinä siniset varrettomat sukat itselleni. Tämä on kohtalo, mulla on taas teemaväri (ja ainakin kaksi kiloa sinistä lankaa laatikoissani).

Pinkeetä

Kiirettä on pitänyt, mutta juuri ajoissa valmistui Icarus (IK winter 06). Se saa nyt pingottua tarkastajien valvonnassa yön yli ja aamulla pääsee joulupukin matkaan. (Ei huolta, tarkastajat saavat kyllä viettää yönsä suljettujen ovien takana.)


Vähän muitakin huiveja on valmistunut, oranssi imagohuivi kummitädille ja vihreä kummisedälle. Muut neulepaketit lähtivät jo matkaan. Vielä mummolle kämmekkäät niin sitten on valmista. Paitsi että oma mies taitaa jäädä ilman pipoa jouluksi. Ehkä uudeksi vuodeksi sitten. Suutarin lapsia...


Postista tuli yllättäen toinen kappale Interweave Knitsin syysnumeroa. Ilmeisesti sen Jamaikalla käyneen "tilalle". Voisin vaihtaa sen vaikka johonkin kivaan lankakerään, jos jotakuta kiinnostaa...

Joululahjoja

Piti tehdä niitä sukkia...


Mutta kai patalaput ja lasinaluset on ihan yhtä hyviä lahjoja, onhan? Nuo käväisevät vielä pesukoneessa.

Se harmaa pipo on nyt purettu kahteen kertaan, mutta vielä en luovuta. Kolmas kerta ja kolmas kerä toden sanoo... Mutta on aika lankaa kun yhteen pipoon menee kolme kerää! (Eskimoa, jos joku kysyy.)

Tämä alkaa tosiaan mennä jo sairaudeksi asti, piti ostaa tuota kuvassa näkyvää suihkusaippuaa kun siinä luki "pure cashmere". Samoin kuin siinä viinipullossa luki takuulla kaupassa että Alpaca, eikä Tarapaca...

(Vihdoin uudessa bloggerissa, mutta mitä keksisi tägeiksi? Ja mitä sivupalkissa "täytyy" olla ja mikä on liikaa? Kommentteja?)

Kieputusta ja lahjomuksia

Niin. Tää osti kerijälaitteen ja on kerinyt kilometritolkulla lankaa siitä lähtien. Ja samalla tää huomas että tällä on ohutta Pirkkaa kohta koko sarja. Pakko saada lisää. Lauantaina vois käydä Tampereella taas...
Kirjoneulelapasia? Huiveja? Vähän houkuttelis myös sellainen yksivärinen neuletakki missä on kirjoneulekaarroke, niitä kun on näkynyt vähän siellä täällä ohjeina.


Snyyni paljasti itsensä ja lähetti minulle kahta lajia Opalin sukkalankaa, joista vyyhdellä olleen tietenkin kerin välittömästi. Samoin sain Teddy-langasta tehdyn ponchon, mutta koska se snyyn arvelujen mukaan päätyy pukinkonttiin, en taida sitä näyttää nyt. Kiitos paljon kaikista paketeista, Sarita!

Itsekin paljastuin, kuten edellisen postin kommenteista saattoikin jo lukea. Lähettelin siis paketteja tänne.


Lahjatehtaalta on valmistunut seuraavaa:

Peruskauluri Sandnes Sisusta kummipojalle. Näitä vois tehdä lisääkin, mukavan pehmeä ja ihan kätevä. Note to self: älä osta enää pätkävärjättyä lankaa, jos et oikeasti aio tehdä siitä sukkia. Tai siis tietenkin tästä piti alunperin tulla sukat, mutta joku on vienyt sukkainspiraationi. Jos näette, voisitteko palauttaa, kiitos.


Hahtuvasta jotain. Tämän nimi on Loska, mutta muuta en kerro, joku näkee jouluna sitten.
Ja hei! Piste mulle. Neuloin ison kasan hahtuvaa eikä lanka katkennut koko aikana kuin ehkä kerran!

Tilasin ensimmäistä kertaa Amazonista kirjoja. Nopea toimitus ja kunnolla paketoitu. Kehtaan tilata toistekin. Odottelen vielä sitä samana päivänä Adlibriksestä tilattua pakettia. Siellä kun olivat ne neulontakirjat, tuo eilinen paketti sisälsi vain joululahjoja.

ps. Joo, tiedän. Jos bloggais useammin, ei tulis tällaisia kilometrin mittaisia sekatekstejä.

Tyytyväisiä asiakkaita

Kävin Tampereella viikonloppuna. Messuilla, jep.
Mutta noi pehmeät esineet tuolla kassissa eivät ole mitään lankaa tai hahtuvaa. Hahtuvaa! Niin, hahtuva on täysin mahdollinen materiaali sittenkin. Kuka olis arvannut?
Ei mitään sukkalankaa tai pirkkalankaa, ei. Eikä varsinkaan hahtuvalankaa.

Oikeastihan mä tietenkin siis olin reissussa viimeistelemässä keskeneräisiä töitäni, kuten kunnon ihmiset tekevät.
Roosa sai vihdoin hapsut, punapaitaisen ystäväni toimesta. Kiitos!
Lankana puuvillaa, ei ehkä nappivalinta huiviin, mutta saaja oli oikein tyytyväinen.

Ja punapaitaisella ystävällä on entistä suuremmat mahdollisuudet saada punainen paitansa valmiiksi. Vielä hihat kiinni ja kaula-aukkoon virkkausta. Yllättävää kyllä tuosta Vivekasta on sittenkin kehkeytymässä ihan oikea aikuisten neulepusero. Ei olis minusta uskonut.

Seuraavassa numerossa: Kieputusta.

Se lähti lapasesta

Perjantaina tein suunnitelman viikonlopulle: lapaset Susannan ohjeella ja keskeneräisten töiden viimeistelyä.

Sunnuntaiaamuna herätessäni kohtasin seuraavan näyn:

Taisi olla rankka ilta...

Innolla aloitettu Alvar oli ihan nuutunut. Idea on kiva, mutta ainaoikeaa, plääh, se kausi meni jo viime viikolla. Lankakin on karheaa ja väri väärä. Puranko vai väännänkö vielä muutaman rivin?

Marraskuu. Harmaata hahtuvaa ja ohje nimeltä Loska. Ei. Eieiei. Jotain kirkkaampaa puikoille nyt heti.


Sukkia. Jouluksi pitää tehdä kasa sukkia. Ihan kohta aloitan.

Mallitilkku kirjavasta langasta. Ehkä. Mutta kenelle tän väriset kävis? En tiedä, joten en voi alkaa neulomaan.

Harmaa. Isälle sukat. Pitäisi tehdä mallitilkku, tuo on mulle uusi lanka (Sandnesgarnin Perfekt). Emmä jaksa nyt.

Punaisesta on jo näköjään aloitettu sukat. Haa. Ai niin, näistä piti tehdä ne varrettomat, eli seuraavaksi olis kantapään tekoa. Eikä.

Ai niin, pitsihuivi, mun piti tehdä pitsihuivi. Swallowtail vai Icarus, Icarus vai Swallowtail? Sininen vai punainen, punainen vai sininen? Kokeilen eri vaihtoehtoja. Missä mun puikot on? Kiinni jossain? Ei voi olla, eihän mulla oo mitään kesken.

Välillä pitää keritä keritä.
Herkkuja! Nam. Pitää keriä herkkuja. Tästä joku lastenvaate. Hmm... yksinään tää ei riitä kovin isoon juttuun, mitä sen kanssa sopis. Pyörähdys komerolla. (Jos lankalaatikot päällekkäin kasattuna ylettävät lattiasta kattoon, kuinka pitkälle langat riittäisivät jos ne kaikki kerittäisiin auki peräkkäin?)

Ai joo. Tällanenki on kesken. Joku taitaa odotella sitä. Teen teen. Lupaan pyhästi että teen. Jahka haen pyöröpuikot ensin.

Vihdoinkin!

Icarus. Punaisesta. Ah!

Hirmu kätevää kun tuon piponkin saa tehdä kahteen kertaan kun ensimmäisestä versiosta loppui lanka kesken.


Tässä nämä lapaset ovatkin valmiina. Opiskelevat kieliä. Duktig.

Vauhtia pipossa

Löysin kaapistani pipon. Sanoisin että se on jostain 70-80 -luvuilta peräisin. Äitikö tuon on tehnyt vai mummo? Veikkaan mummoa. Ainaoikeaa tasona ja takana sauma. Helppoa kuin heinänteko. Tuo on aika löysä ja iso mutta ihan kiva, tekisikö vaikka uuden ja pienemmän?

Jahka ehtii, siis. Listasin nimittäin mitä "pitäisi" neuloa jouluksi. Yhtään siis en taaskaan oo yliarvioinu vauhtiani ja ajan määrä, ehen.

Niin ja missä välissä mä neulon itselleni kaikki lämmikkeet talveksi? Tai siis lähinnä, kuka tai mikä on syönyt edellisvuosien asusteet?

Sain Vivekan neulottua! Jee. Kuka nyt tulis höyryttämään ja päättelemään sen? Kenties sama henkilö joka yhdistäis nuo tuolla pussissa hengaavat neuletakin osat, tekis sihen yhteen huiviin hapsut, äidin kassiin vuorin ja päättelis parit pikkupipot...

Välttääkseni kaikkia näitä kysymyksiä ja oikeasti minkään "hyödyllisen" tekemistä, ryhdyin luomaan silmukoita Alvaria varten, koska, no, haluan tehdä sellaisen. En sentään rynnännyt mitään Noroja etsimään vaan kaivoin kaapistani antiikkista floricaa kahta punaliilan sävyä, tästä järkevyyspiste mulle.

Odotettua postia

Juuri kun puhuttiin että ei se lehti ikinä tule, postipoika oli tiputtanut laatikkoon IK:n syysnumeron. Kirjekuoressa oli leima "missent to Jamaica". Koska Jamaicahan on ihan sama kuin Finland.

Talvinumeroa odotellessa ehdin varmaan neuloa ainakin sen Swallowtail shawlin, tai muutaman...

edit: Päivitin ulkoasun rauhallisen valkoiseksi, toivottavasti miellyttää silmää enemmän. Swallowtail shawliin on lanka valittu, vielä kun löytäisin puikot. Kirjavaa sukkalankaa testataan. Serkulle sukat?

Tilpehööriä!

Paketti! SNY:ltä! Siinä on Kaikkea! Ihqua! (Olen 11-vuotias! näemmä) Jee!
Paketista löytyi:
Kahta lajia Opalin sukkalankaa. Nam! Mun joululahjatehtaani pitäisi käynnistää koneet näinä päivinä...
Ja ihan kamalan paljon Kaikkea, tilpehööriä, vai onko tämä sitä mistä englantilaiset käyttävät sanaa haberdashery?
On nuppineuloja, hakaneuloja, silmäneuloja, isoja muovisia päättelyneuloja, silmukkamerkkejä, palmikkopuikkoja, sukkapuikkoja, mittanauhaa, kauniin punaiset muovipuikot (näistä tulee mieleen ihan se animaatio, "The Last Knit", missä siihen olikaan linkki...) ja NALLEJA!! Niitä ihania puikonpidikenalleja, joita mä toivoinkin kovasti, ja joiden avulla mun käsilaukkuprojektini pysyvät turvassa. Aaaah!

Kiitos kaunis, SNY! Valtavan ihanaa! Kaikkea! Täydellinen sademaanantain pelastus!

Nyt on juostava etsimään työkalupakkiani, laitan nämä kaikki sinne nätisti järjestykseen. Vai uskaltaisiko korkata tuon kirjavan lankakerän...

Tadaa!

Sain jotain valmiiksikin. Tätä Helleborus-huivia olen kanniskellut mukanani käsilaukussa (kyllä, mulla on valtava käsilaukku, sinne mahtuu paljon muutakin kuin yksi pieni huivi) ja neulonut aina tilaisuuden tullen. Huivi on jo päässyt kanssani jumppaan ja työmaalle, kun on ollut kylmä. Tehty ihan ohjeen mukaan, kaksi kerää Kitten mohairia meni. Olen tyytyväinen. Paitsi että tajusin sitten että pitäisi tietysti olla samaan settiin pipo ja lapaset ja ties mitä. Suutarin lapsella ei näemmä ole kenkiä, eikä neulojalla asusteita kun kylmyys iskee...


Tässä todiste siitä että sentään joku meillä on tohkeissaan Novitan langoista, Hurja mustassa neuletakissa kiinni olleiden pingotuslankojen kimpussa. Ei, en ole vielä ommellut neuletakkia kokoon. Any day now...

Ja vielä yksi tadaa! Kymppitonniarpajaisten voittaja on: Raisa. Jätätkö vaikka meiliosoitteesi kommentteihin, niin keksin sinulle jotain kivaa...

Myydään kymmenentuhatta mörvelöä

Myydään

• Socks, socks, socks. Paljon erilaisia sukkaohjeita, mutta totesin sittenkin pitäväni perinteisemmistä sukista. 8 €
• Start quilting. Selkeä perusteos tilkkutöistä, mutta minulla on tämänkaltaisia enemmän kuin tarvitsen. 7 €
• Lapitöö ja teppimistehnikate entsüklopeedia. (linkki vie englanninkieliseen alkuteokseen, mutta kirjani on viroksi) Tilkkutöiden perusjutut selitetty selkeästi, ei tarvitse osata kieltä ymmärtääkseen. Lisäksi kirjassa on inspiraatiokuvia. 5 €

Kirjat ovat hyväkuntoisia, muutamaan kertaan selailtuja. Hintoihin lisätään postikulut tai vaihtoehtoisesti mahdollisuus noutaa Uudellamaalla sopimuksen mukaan. Jätä kommentteihin viesti jos kiinnostaa.

Kymmenentuhatta

...näyttää kohta kävijälaskuri tuolla aivan alareunassa piilossa. Kerro kommenteissa sunnuntaihin mennessä, mitä käsitöiden tekeminen on elämääsi tuonut, niin osallistut pienenpieneen arvontaan.

Mörvelöä


Jep. Näitä tällaisia kauniita ja detaljirikkaita, kiehtovia neuleita. Mutta ei enää paljon mörvelölankoja jäljellä. Vielä ainakin yhteen siniseen huiviin riittää. Tuo punainen on jotenkin ihan siedettävä, jospa joku kaveri sen haluaisi. Muut varmaan menevät keräykseen.

On minulla oikeitakin juttuja työn alla: Viveka on jo yli hiha-aukon ja Helleborukseen neulottu puolitoista kerää punaista kitteniä. Mutta kun keskeneräisiä ei näytetä hulluille eikä herroille...

Ostoskierros Helsingissä eilen teki selväksi ainakin sen että neuleasusteet ovat tänäkin syksynä kuuminta hottia. Olisi pitänyt olla kamera mukana niin olisi voinut tehdä muistiinpanoja joulupukin pajaa varten. Alkaa muuten olla syytä panna paja pystyyn, muuten kaikki todellakin saavat mörvelöhuivin.