Olen salainen

Ei heikkohermoisille

Pyynnöstä esittelen lomalla mukaani tarttuneet langat:

Tuli joo vähän tehtyä hankintoja talven varalle...
Mustaa Kitteniä, takki tulossa, on on, puolitoista hihaa jo valmiina.
Ruskeaa, vihreää ja sininen pallukka ohutta Pirkkalankaa. Nam. Namnam.
Farkunsinistä Sivillaa. Serkun Flower basket shawl jäi kummittelemaan, mulle kans!
Oikeassa reunassa sukkalankoja. Hjertegarn on aina ihanaa, Regiaa en ole vielä ehtinyt kokeilemaan.
Laatikossa Vilénin Sulon ostoksia, Samosta ja Woolia. Älä edes kysy. Sain halvalla. Seuranaan Mandarin Fiestaa, joka on jotenki vaan ihku tai jotain.
Selkänojalla vähän kangaspaloja marimekolta, jotain kivaa pientä niistä voisi tehdä, tai sitten laitan tilkkulaatikkoon kavereidensa seuraksi. Miksen mä enää ompele mitään?
Edessä komeilee ihkaoikea ikioma työkalupakkini, yläosaan menee sukkapuikot ja alas pyöröpuikot ja tilpehöörit. Kätevä. Jos on työkalut, pitää olla pakki. Nih.

Edit. Tästä puuttuu vielä jotain, mutta mä olen näemmä piilottanut ostokseni niin tehokkaasti etten itsekään löydä niitä. Ainakin sitä Gedifran lankaa, josta tein sinisen huivin, ostin myös punaisena. Nam.

Osasta on jo neulottukin, tässä kaksi pipoa Samoksesta (joo, älä edelleenkään kysy) Neuleita kullannupulle -kirjasta (jonka senkin ostin lomalla, kun... joo, sain halvalla.)


Sukanvartta Hjertegarnista. Luulin etten pitäisi tuosta väristä, mutta pidänpäs, siitä tuleekin metkat raidat!
Sukkia varten tuli vihdoin hankittua Knitting vintage socks. Nam. Namnam. Tähän tekeleeseen voisi jotain uudenlaista kantapäätä jo kai kokeilla, katsotaan...


Vihreät Pirkkalangat päätynevät johonkin tämäntapaiseen, yhdessä itsevärjätyn villalangan kanssa. Niistä tulee mukavan meleerattu pinta. Neuletakkia siis meinasin, palmikoilla tai jollain muulla kivalla. Starsky olisi yksi ehdokas, tai muu sen tapainen. Tai jos nyt ensin vaikka kerisi ne sotkussa olevat itsevärjätyt vyyhdit ensin ja katsoisi sietääkö sitä lankaa enää sen urakan jälkeen tämän vuoden puolella katsella...

On sitä oltu lomilla ahkerana

Vihreä koivunlehtihuivi on saatu hienosti purettua, oltuaan ensin noin 40 senttiä pitkä. Ei vaan tullut huivia. Kova lanka, liukkaat puikot, kuvio liian "jotain" tai sitten ei tarpeeksi "jotain muuta". En tiedä, mutta ei skulannut ei. Mitähän sitä tekisi vihreänkirjavasta, kovasta ja ohuesta puuvillalangasta?

Samoin punaraidallinen sukanvarsi sai kyytiä, kun se ei kerran edes tiennyt kenen sukka se olisi ja montako silmukkaa kantapäähän tulisi. Siedän vähän huonosti epäsymmetriaa ja sukanvarressa oli pariton (!) määrä silmukoita. Enkä kyllä taida oikein sietää seiskaveljes-lankaakaan.



Sitä paitsi tarvitsin sukasta puikkoa Soleil-toppiin, joka tuossa roikkuu narulla kuivumassa, pitsikin on ah niin kätevästi "pingotettu" pyykkipojilla. Tämä on tehty jostain valkoisesta pitsipuserosta purkamastani langasta jonka värjäsin punaiseksi. Lanka päästää älyttömästi väriä pesussa vieläkin, toppi on ihan jees, mutta ei sittenkään "minun juttuni". Onneksi jätin sen kesämökillä yöksi vartioimatta, äiti oli kokeillut sitä nukkuessani ja totesi että hän tarvitsisi juuri tuollaisen. No olepa hyvä, sait juuri sellaisen. Vähän vielä pitää olkapäitä ja kädenteitä tuunata niin kai siitä ihan käyttövaate tulee.

Haikukin menee purkuun, heti kun muistan mihin sen tekeleen laitoin. Vaikka tein eilen jälleen lankainventaarion, ei tuo luomus hypännyt silmilleni mistään nurkasta.

Olkoon piilossa sitten. En olis niitä lankoja tarvinnutkaan. Ostin nimittäin uusia. Ihan vähän vaan... Näyttäisin, mutta laitoin ne kaikki jo laatikkoihin talteen. Joukossa mm. 7 kerää mustaa Kitteniä (pusero on jo tulossa), sukkalankoja ainakin öö.. aika moneen pariin (jouluksi jouluksi), sinistä vihreää ruskeaa ohutta pirkka-lankaa (sitä pitää aina olla, ja osa oli alennuslaarissa, ei vileeni voinut mitään) ynnä sitten sekalaisia keriä erilaisia puuvillasekoitteita (älä edes kysy, ei aavistustakaan miten ne joutuivat koriini). Erittäin onnistunut Etelä-Suomen rengasmatka siis.

Oli meillä muutenkin hauskaa reissussa. Mieskin ihan kiltisti vaan pyöritteli silmiään langoilleni ihan vähän vaan. Lupasin toki tehdä hänelle villapuseron.

Mutta. Dilemma:
Minulla on 500 g ruskeaa ohutta pirkkalankaa. Voisin kuvitella siitä ehkä juuri ja juuri tulevan s-kokoisen miehen puseron. Mutta luulo ei ole tiedon väärti.
Ja. Dilemma kaksi:
Minkälaisen puseron sitä tekisi? Leo ja Saranac ovat kuulemma vähän sen tapaisia kuin mies haluaisi, mutta ohjeet ovat paksummille langoille. Tietenkin. Kuka hullu tekee kakspuolosilla miesten kokoisen villapuseron? (Ei tarvitse vastata.) Niin tai ehkä siihen voisi ottaa jonkun toisen langan kaveriksi. Eikä se langan paksuus nyt mikään ongelma ole, onhan minulla matemaattinen pää (on on, ihan oikeasti on) ja laskukone. Mutta ensin pitäisi kyllä tietää mitä tekee, kun ei nyt ihan omasta päästäkään jaksaisi keksiä. Ei hajuakaan. Jatkamme tutkimuksia. Saa ehdottaakin jos keksii. Kovasti tuntuu olevan naisille ihan mitä vaan ohjeita, mutta miehille paljon vähemmän.



Loppukevennyksenä kesäsukat! Niitä on jo kaksi paria tehty, serkulle ja kummitädille. Toinen varpaista ylös ja toinen ylhäältä alas, edellisen parin langan riittävyyden rohkaisemana. Lankana siis kirjava mandarin petit ja 2,5 mm puikot. Yksi kerä riittää jämptisti neljäkakkosen sukkiin tuollaisella olemattomalla varrella. Vielä olisi kolmanteen pariin lankaa. Mutta kun on jo aloitettu ihan toisenlaisetkin sukat tässä välissä. Sukkia pitää olla. Juu-u.

Viimeistelemätön, hiomaton...

Epäilyistä huolimatta en ole hukkunut lankakasaan.
Olen jopa neulonutkin.
Mutta.
Aina löytyy joku mutta.
Joku meillä aina aloittaa töitä, joskus jopa neuloo valmiiksi, mutta miksei kukaan päättele lankoja tai tee hapsuja?



Sukat. Varpaista lähtien. Ohjeita katsoin Knittystä ja Ullasta. Kirjavaa mandarin petit -lankaa 2,5 mm puikoilla. I-ha-naa! Ei tarvitse luoda montaa silmukkaa, varpaista tulee siisti, tavallinen kantapää on, no, ihan yhtä tavallinen kuin yleensäkin, uskaltaa ostaa vain yhden 50 g:n kerän lankaa, mutta... Mitenköhän saisin nätisti silmukat pääteltyä? Taidan kokeilla sitä "neulo kaksi silmukkaa yhteen" -konstia. Ihan kohta...



My so called scarf taannoin esittelemistäni gedifran langoista 5,5mm puikoilla. Se nyt sentään on valmis. Kun siis ne langanpäät on piilotettu tuonne kasan väliin... Mutta tämä on vasta pukinkonttiin menossa, joten eihän sillä ole kiire, eihän?



Jo toukokuun lomareissulla valmiiksi saatu Roosa-huivi odottelee edelleen hapsujaan langanpäät roikkuen. Yllättävää? No ei. Puuvillaan on vähän ärsyä päätellä langanpäitä. Tai mistä minä tiedän minkälaiset hapsut olisivat tähän hyvät? En ole koskaan tehnyt hapsuja. Tai joku muu selitys...



Ja sokerina pohjalla: What was I thinking -kaulahuivi. Niin. Hullun rautalanka on painavaa ja sileä oikea me-nee ai-na rullalle. Vaikka siinä olisi pitsikuvio ja reunat. Väistämättä. Opinko sen milloinkaan? Tuskin. Lopputulos, liian painava ja liian rullalla oleva huivi. Ja vähän se on väärän värinenkin kai... Tämä odottaa purkamista ja pääsyä johonkin mielekkäämpään projektiin. Mitä järkevää voi tehdä 100 g:sta keskipaksua puuvilla/viskoosilankaa?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Taidan aloittaa uuden sukkaparin, vielä on muutama setti noita ohuita sukkapuikkoja vapaana...

Neuloja lomailee

Roosa-huivin alku meren rannalla.
Huivi on sittemmin melkein valmistunut, enää puuttuvat saajan siihen haluamat hapsut. Minkälainen neuloja unohtaa ottaa sakset mukaan lomalle?



Tuliaisostoksia. Siniharmaat (joo, ei yhtään sen väriset, kamala kuva, hirveä, mutta katsokaa miten söpöön paperipakettiin kaupantäti langat laittoi) langat ryhtyivät jo pitsihuiviksi, joka täytyy ilmeisesti purkaa. Painavaa lankaa (puuvilla/viskoosi), ohutkin kaulahuivi painaa. Plus että se menee rullalle, vaikka laitoin ainaoikeaa reunoihin. Näin käy kun neuloo ihan vaan mitä päähän pälkähtää. Minkälainen neuloja matkustaa ilman ohjekirjastoaan ja valmiita suunnitelmia?
Ohuesta vihreästä on tulossa pitsihuivi (Toistanko mä itseäni? Ensunka?) joka toivottavasti mätsää kaverin kesämekkoon. Jää nähtäväksi. Aloitin sitä, ja jo ensimmäisen pitsikerroksen jälkeen tekee mieli purkaa. Äh. Keksin jotain.

Askartajatar haastoi minut plagiaattimeemiin:

Anna hullulle rautalankaa.. Pim! "pipo, Pipo, pipo, PIPO, pipo..." "Onks langat kalliita?"

Lainaukset ovat Impivaaralta, Sialta ja Sukanvarresta. Olkaatten täten haastetut jos haluatte (ja jos edes luette tätä)
Eli napatkaa lause kolmesta seuraamastanne blogista sekä haastajan blogista.

Vastauksia kommenttien kysymyksiin:

Distantknitter: FBS söi vajaa kaksi 50 g:n kerää Sivillaa. Olisi ehkä vielä yksi mallikerta tullut, mutten halunnut riskeerata.

Sia: Maailman ihanin lanka on se joka on vielä löytämättä, ja noita toiseksi ihanimpia on kai useita ;-)

Flower basket shawl ja muita yllätyksiä

Tuli siitä siis huivi sittenkin. Tosin neuloin sitä vielä juhlissa. Uudenlainen extreme-laji, ota vähän boolia ja tee sitten pitsiä. Pingotukseen pääsin vasta eilen mökillä, ihan perinteisin menetelmin sitten lopulta kuitenkin, vanhan ison petarin päällä. Täytyy yrittää piilottaa se petari johonkin mökin nurkkaan, se on nimittäin valtava ja valtavan hyvä isojenkin kappaleiden pingottamiseen.

Huivi pääsi vähän tutustumaan pihasyreeniin, kun en oikein viitsinyt kissojakaan malliksi pyytää.
Alla vielä detalji kuviosta.

Malli: Flower Basket Shawl (Interweave Knits nettisivuilta, ei ole siellä enää), tein ohjeen seitsemän mallikerran lisäksi vielä muutaman, olisiko tuossa 10 tai 11.
Lanka: Wetterhoffin Sivilla (Ehkä maailman toiseksi ihanin lanka)
Puikot: 4
Lopputulos: Lääh. Lisää tuota lankaa. Lisää tällaisia huiveja. Pakko. Neuloa. Pitsiä. Lisää.



Puussa poseerasi myös äidille aiemmin valmistunut hahtuvainen Fulled lopi tote. Tähän pitäisi kuulemma tehdä tummansininen vuori, mutta tummansininen kangas on hautautunut luultavasti jonnekin vihreän ja punaisen ja violetin alle. Jatkamme arkeologisia kaivauksia.



Mutta mutta... kuka on tuonut meille korillisen lankaa?
No minäpä itse, ihan omin kätösin valitsin.

Korissa Mandarin Petitiä kahta väriä, ruskeasta tulee ehkä yks juttu ja toi kirjava oli vaan "pakko saada" kokeiltavaksi. Sinikirjava lanka on nimeltään Gedifran Fashion Trend Stripe, se haluaa kuulemma olla My so called scarf. Vihreä ohut Pirkkalanka taas kuiski jotain syksyisistä pitseistä tai sitten se haluaa olla kimpassa itsevärjätyn vihreän langan kanssa.

Tähän taisi siis kesäloman alun kunniaksi päättyä lankahamsterointi. Pääsen pian etelän lämpöön neulomaan, vaatiihan moinen nyt uudet langat. Niin ja nähtäväksi jää josko siellä perilläkin olisi lankakauppoja...

Paniikki!

Apua!
Flower basket shawlin pitäisi olla valmis tänä iltana lahjaksi serkulle.
Vielä on puolikas mallikerta tekemättä, plus koko reunushässäkkä.
Ehkä, ja vain ehkä pystyn saamaan neulomisen valmiiksi, otin sen mukaan töihin lounaalla tehtäväksi. Mutta, ja tämä on se iso mutta, miten ehdin pingottaa sen??
Onko olemassa jotain pikakonsteja? Hätäapuja?
Tämä kyllä tulee tarvitsemaan paaaaljon pingotusta, sen verran löysä ruttukassa se nyt on.

Tiesinkö että tässä näin käy. Tiesin. Mä tiesin että tässä käy näin.
Miksen neulonut ahkerammin ajoissa? Mää jotenki arvasin että tässä näin käy...

Pupu!

Neulon sittenkin!
Tai koko ajanhan olen neulonut, mikään vaan ei valmistu. Puikoilla enemmän tai vähemmän aktiivisesti ovat:

• Yksi raidallinen sukka joka on ollut kesken ties kuinka pitkään, en jotenkin kykene tekemään siihen kantapäätä, omituiset silmukkamäärät, älä kysy...
  
• Haiku sinisestä vanhasta puuvillalangasta, valmistunee joskus
• Branching out valkoisesta Novitan mohairista, kutittaa nenää jos tekee enemmän kuin kaksi mallikertaa kerrallaan, hidasta siis
• Uusimpana tulokkaana Flower basket shawl farkunsinisestä Sivillasta, ihanaa! Tämä varmaan valmistuukin, jos vain ehtisi rauhassa istua neulomassa.

Niin se pupu! Neuloin mökillä viikonloppuna legs-pupun, joka sai heti innokkaita ihailijoita:



En ole ihan varma huovutanko sen vai annanko olla tuollainen. Oli kyllä hauska tehdä, pupulle saattaa syntyä kavereitakin, kiva lahjaidea lapsille ja lapsenmielisille.

Neuloisko? Nääh!

Näin tässä usein käy. Kevät tuo valoisat illat ja vie neulomisen mennessään.
Puikoilla on aktiivisesti vain joku lastennuttu, kun teki mieli testata ohjetta. Ei se ole edes kenellekään menossa, joten aika rauhassa on sekin saanut kykkiä korissa.

Tilkkutyökurssikin alkaa olla menneen talven lumia. Näin vaan tuli todistettua että sitä pystyy käymään koko lukuvuoden kurssilla saamatta mitään valmiiksi, kun aloittaa jotain uutta joka välissä.

Lankahamstereissa pysyn hyvinkin helposti mukana, eivät nuo kesälangat ole koskaan minulle puhuneet.

Seuraava projekti olisi varmaan värjätä hempeän punaiset puuvillalangat tummemmaksi, viininpunaiseksi. Niistä tulisi sitten kesätoppi. Tai jotain. Lähinnä. Väri on, langat on, vain kattila puuttuu. Menin sitten älykkäästi ostamaan sellaista väriä johon tarvitsee oikean kattilan. Niin että jos joku jossain näkee valtavan ison kattilan halvalla, saa tuoda tänne. Tämä tarkoittaa juuri sinua, rouva Vantaalta.

Oranssia inspiraatiota metsästämässä

Huhtikuun project spectrum -värit ovat oranssi ja keltainen. Lieneekö siitä johtuvaa vaiko kevään mukanaan tuomaa, kun mikään neule ei osoita kiinnostusta hypätä puikoille. Oireellista myöskin on se, että näitä värejä ei lankavarastostani juuri löydy, muuta kuin nämä mummolta perityt:



Tuo vaaleankeltainen ehkä eniten puhuttelisi. Se on "sisäkäyttölankaa", kun vaan keksisi mitä siitä voisi "sisäkäyttöön" tehdä. Millaista sitten on "ulkokäyttölanka"?
Mohairinpätkätkin ovat kivoja, noiden ruusukkeiden tekoon mummon tavaroista löytyi jonkinlainen laite, en ole vielä perehtynyt sen toimintaperiaatteeseen.
Niin, ja mitä kummaa voisi tehdä oranssista langasta jossa on kultahilettä? Tuo neule tuossa on äidilleni lapsena tehty pusero, jota mummo on alkanut purkaa, tehdäkseen langasta jotain muuta, mitä?

Jos nyt ostaisin lankaa, saattaisin käydä ostamassa jotain mielenkiintoista oranssia, mutta ei sekään suuremmin houkuttele. Tiedoksi kuitenkin rouvalle Tampereelta, hänen oranssia huiviaan ei ole unohdettu, sillä on melko pieni numero inspiraatiojonossa.

Niukat tuliaiset

I went to Italy and all I got was this lousy magazine...
Lankaa kun ei myydä lentoasemilla.
Oli tuolla muutama ihan kiva neule, tuollaista kesäistä pitsiä. Nyt just ei kyllä tee yhtään mieli kesäistä pitsipuseroa. Ei siis sillä että osaisin italiaksi neuloa muutenkaan. Tulis jo tännekki kevät.

Seuraavaksi matkaan mökille tilkkutyötalkoisiin, valmistautukaa hämmästymään, en varmasti saa mitään valmiiksi ja aloitan viisi uutta. Kaikki kankaat silpuksi. Järkevää.

Ruskeasta rätistä koriksi

Sisäinen perfektionistini ei ole kyennyt bloggaamaan, koska aina vaan on pimeää ja möhnäistä eivätkä valokuvat onnistu ja plääh. Sitä on liikkeellä.

Ruskeista villalangoista valmistui tällainen:


Pyörittyään aikansa pesukoneessa, se jalostui varsin käyttökelpoiseksi esineeksi. Siinä voi näet säilyttää sävyyn sopivia punaisia lankoja. Siis käsityökori on vimpaimen nimi.


Lankana netistä ostettu pussillinen kahta erilaista ruskeaa villalankaa yhtaikaa ja koristeena punaista ohutta pirkka-lankaa, kaksinkertaisena sekin. Vielä jäi ruskeita johonkin pieneen nyssäkkään ja samassa pussissa oli luonnonväristäkin, josta on tarkoitus myöhemmin tulla vihreää.

Muut speksit: Luodaan monta silmukkaa, n. 150 taisi olla tässä. Reunaan pari kerrosta aina oikein, jonka jälkeen neulotaan pyörönä oikeaa niin kauan kuin huvittaa. Raitoja tein kun kyllästyin välillä. Pohjan reunaan tehdään yksi kerros nurjaa, jonka jälkeen kavennetaan pohja ympyräksi. Kahvoja varten poimitaan yläreunasta sopiva määrä (tässä 11) silmukoita. Neuloin kahvat 1o1n joustinta ja sitten kiinnitin silmukoimalla toisesta päästä kiinni. Yläreunaan, kahvoihin ja pohjan reunan nurjaan kerrokseen virkataan punaisella kerros kiinteitä silmukoita (tai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään, en ole virkannut aikoihin).

Tarkkaavaisimmat ovat jo tähän mennessä huomanneet että valmiin korin alareunassa ei näy mitään punaista raitaa. On se siellä. Pohjassa, noin sentin päässä reunasta. Ei siis kannata kaventaa pohjaa liian nopeasti. Olkoon. Toimiva kori se on noinkin. Puolustuksekseni sanottakoon että pohja kyllä näytti sopivammalta ennen huovutusta.

Kissat tietysti rakastavat koria. Kaikki esineet joihin voi mennä sisään, ovat ihania. Samoin kaikki esineet jotka ovat villaa. Voitte vain kuvitella miten ihana on villainen esine, jonka sisään voi mennä...

Arkistojen aarteita, osa 1

Varoitus. Sisältää paljon kuvia.

Sain vihdoin käytyä läpi äidiltä tuodut tavarat. Kuvasin sieltä sellaisia töitä joista muistui mieleen asioita. Sieltä löytyi mummon tekemiä valmiita ja keskeneräisiä töitä ja kaikenlaisia lankanyssäköitä. Mummo oli kova tekemään käsitöitä ja teki uskomattoman kaunista jälkeä. Hän se minutkin opetti neulomaan.

Aluksi näin maaliskuussa punaisia löytöjä.


Muistatteko ne sellaiset puolitoistametriset pipot. Tuo raidallinen oli sellainen, ala-asteella. Muistan kun minulta katosi hiuslenkki pipon sisään. Mummo on näemmä alkanut purkamaan sitä ja aloitanut kirjoneulelapasia. Tekisi mieli jatkaa, mutta en taida yhtä siistiä käsialaa saada - ei kukaan taida. Tuon kauniin kuvion voisin kyllä kopioida, ehkä ensi talveksi.


Reunapitsiä, herkullisen väristä. Tuota kuviota taisi aikanaan olla monen pyyhkeen reunassa. Mummon tekemää tämäkin kai.


Muistaako kukaan näitä? Tällaisia liinoja meillä oli erivärisiä, mummo teki jokaiselle pöydälle omansa. Mustalla kivipöydällä taisi olla juuri tämän värinen.


Pannulappu kai. Tämä muistuttaa jotenkin sellaisesta pölyrätistä, jolla pyyhittiin kaikki nurkat, suihkutettiin Plediä ja se haisi! Niitä rättejäkin taisi olla siellä äidin jemmassa, mutta ne jäivät toistaiseksi sinne.


Ja viimeisenä arkistojen aarteista ainoa itse tekemäni jonka kehtaan näyttää. Elämäni ensimmäinen itse tehty sukka. Se on puhkikulunut ja pariton, mutta muistan sentään kuinka sain aikanaan koulussa näistä sukistani kympin!

Punaista lankaa

Terveisiä Turusta!
Melkein jäi murre päälle.
Kävin käsityömessuilla muutamien muiden neulebloggaajien tavoin, vaikken kyllä muita kuin Ninnin siellä tavannutkaan. Enkä ostanut yhtään lankaa! Enkä hahtuvaa ;) Täytyy kyllä kokeilla sitä vielä uudestaan, kiitos neuvoista!


Punaisena lankana esittäytyy tässä taannoisen värjäykseni tuloksia. Vasemmalta oikealle alunperin luonnonvalkoisia Nallea, Floricaa ja tuntematonta sekoitelankaa jonka dippasin väriin vain hetkeksi. Valaistus on kaamea, koska en ehtinyt kotiin ennen pimeää. Piti näet käydä kampaajalla, värjäyttämässä hiukset... Punaisiksi! Taitaa nyt mennä vähän liian pitkälle tämä Project Spectrum. Tätä vauhtia kesäkuussa minulla on sininen tukka...


Vaikka todisteet usein osoittavat päinvastaista, saan minä joskus jotain valmiiksikin. Nämä siitä neljännestä itsevärjätystä langasta neulotut sukat matkaavat pikku-Sallan jalkoihin Helsinkiin. Vaaleanpunaiset, tietenkin.
Niin ja mummo sai ranteenlämmittimen (yhden vain, kyllä, hänellä on toinen käsi kipeä) uusimmasta Interweave Knitsistä, mutta unohdin kuvata sen.

Tulossa: Jotain ruskeaa. Ja vähän punaista.

Hahtuvaa! - Not!

Hahtuva ei taida olla mun juttuni. Tai sitten on. En oikein osaa sanoa.

Yritin tehdä jotain epämääräistä myttyä, kun olin kerran hahtuvaa joskus kokeilumielessä hankkinut. Silmukoita luodessa pidin hyyvin varovasti kiinni langasta (tai siis hahtuvasta), silti se katkesi muutamaan kertaan. "Ei tästä mitään taida tulla, yritän silti tämän pienen mytyn tehdä vaikka väkisin."

Alan neulomaan, hitaasti, mutta vähitellen uskallan lisätä vauhtia. "Nythän tämä sujuu, hahtuva on kivaa, neulon vaikka mitä tästä vielä." Ei. Lanka katkeaa heti jos kiristää tahtia.

Mytystä on tulossa ihan väärän kokoinen. Purkuun. Lanka katki useasta kohden.

Luon uudet silmukat ja alan neulomaan. Vähitellen alkaa sujua. Paitsi että joka kerta kun lisään tahtia, lanka katkeaa. Samoin joka kerta kun käännähdän esim. puhumaan miehelle tai komentamaan kissoja, vedän lankaa ja se katkeaa. Lanka katkeaa myös kun nousen välillä tuolilta. Tai vilkaisen televisiota.

Mies menee nukkumaan ja kissat saunan lauteille jälkilämpöön. Televisiosta loppuu ohjelma ja suljen sen. Istun ihan hiljaa paikallani ja neulon pitkän pätkän. Kunnes mies huutelee nukkumaan ja nousen jälleen tuolilta. Lanka katki. Menen nukkumaan. Mytty on edelleen kesken.

Lopputulos: Hahtuvaa voi neuloa, mutta sen on tapahduttava yksin tyhjässä huoneessa eikä saa koskaan tulla vessahätä kesken neuleen. Huoh. (Tai sitten olen surkea ja liian kärsimätön ja kiskon lankaa kiekolta liian kovaa.)

Ympäri käydään, yhteen tullaan

Värjääminen on kivaa! Tosin odotin väripakkauksen perusteella vähän viileämpää punaisen sävyä, mutta on tuokin ihan mukava. Nyt on sitten kasa keskenään sointuvia lankoja, eikä harmainta (tai punaisinta) hajua mitä niistä tekisi. Jonkun huivin? Taas? Ovatko mun lankani rikki kun ne aina haluavat huiviksi?


Suoritimme inventaariota äidin kätköissä ja sieltä löytyi mm. nämä kaksi puseroa jotka olen joskus muinoin tehnyt. Jämälankaraitoja ja mohairpalmikkoja, eivätkös tuollaiset taas ole pinnalla? Joko olen valtavasti aikaani edellä tai sitten se on totta mitä sanotaan: kaikki tulee uudestaan muotiin kun tarpeeksi kauan odottaa.



Näiden lisäksi kätköistä löytyi säkkikaupalla lankaa, keskeneräisiä neuleita, epämääräisiä nyssäköitä ynnä muuta toistaiseksi tunnistamatonta. Inventaario on vielä pahasti kesken, joten siitä lisää myöhemmin. Joukossa näytti ainakin olevan todellisia helmiä samoin kuin järkyttäviä takaumia 70-80 -luvuilta. Että tällaista lankamäärän "vähennystä"...

Viikonloppusuunnitelmia

Hukassa olleet lankani saapuivat vihdoin, ja vaaleanpunainen pääsee heti uusien tyttövauvojen asusteisiin. Punaisella värillä värjään kaikki epämääräiset valkoiset mytyt. Välillä pitää myös huilata: syödä vaaleanpunaisia karkkeja (urheasti söin pussista jo kaikki vääränväriset, siksi niitä on noin vähän) ja siemailla rosé-viiniä.

Lahjuksia ja mullanvaihtoa

Villasukka lähetti LANKAA! Oi mä rrakastan ihmisiä jotka lähettää mulle LANKAA!

Olin kuullut tuosta Eskimosta, mutten ikinä nähnyt livenä. Se on Ihanaa! Mies saa ehkä sittenkin sen "täydellisen pipon" vielä tämän talven lumille. Tai ensi talven. Mä olen hidas.
Oranssista puuvillalangasta... hmm... Tunnen erään joka pitää kovasti oranssista...
Ja tuon vihreän Lett-Lopin mä aion ihan vaan syödä, koska se on niin herkullinen. Vihreäthän ovat vihanneksia, joten sen pitäisi olla myös terveellistä.
Kaunis kiitos ihanasta paketista!

Pojat olivat myös järjestäneet mulle pikku yllärin. Valtaisa rahapuu oli pitkin pituuttaan lattialla ja multaa kaikkialla. Kissat tietenkin täysin viattomia.

"Ihan tosi, se oli jo tossa lattialla, kun mä saavuin paikalle. Mä vaan seison tässä vieressä vahtimassa ettei kukaan tuhoa johtolankoja."

Tietääkö kukaan miten ulkona jäässä olevasta multasäkistä saa otettua multaa kukkaruukkuun?

Tarttuva tauti

Kohta Helsingin Sanomissakin neulotaan.

PS. Jos neuloo viininpunaista niin eikö kuulukin samalla juoda punaviiniä?

Vaaleanpunaisia unelmia

Punaisen maaliskuun kunniaksi tässä poseeraavat (toiseksi) ihanimmat lankani:
Rowanspun 4-ply. He(kin) tahtovat huiviksi. Mutta pitää kuulemma löytyä joku oikein täydellinen pitsihuivimalli, ennen kuin heitä saa edes ruveta kerimään.

Täydellisyyttä odotellessa, tässä ihan tavallinen kaulahuivi vaaleanpunaisesta 7-veljestä jättiraidasta. Kaveri halusi juuri tuosta langasta ja ihan tavallisen, joten tein työtä käskettyä. Paitsi ettei tuo ole tavallista joustinta, kun se on niin tylsää, vaan joka toinen kerros on 1o, 1n ja joka toinen 3o, 3n, miksikä sitä nyt sitten kutsutaankaan.

Myyttikin haluaa osallistua maaliskuun teemaan vaaleanpunaisella nenällään:
Myytti on kunnostautunut neuleapulaisena. Hän on koko päivän istunut vieressäni (melkein sylissä!) ja tuijottanut (ja syönyt) langanpäitä, etteivät ne vaan pääse karkaamaan. Duktig pojke!